Ympäristön kokonaiskuormitus jää mittaamatta
Suomalaisfirmojen arvopuheet ovat suuressa ristiriidassa tekojen kanssa, ilmenee perjantaina tarkastettavasta väitöskirjasta.
Helsingin yliopiston viestinnän tutkija Karoliina Malmelin tutki kymmenen suomalaisen suuryrityksen vuosikertomuksia ja yhteiskuntavastuuraportteja yli kymmenen vuoden ajalta.
Malmelin havaitsi yritysten puhuvan arvoistaan yhä useammin, mutta konkreettinen näyttö niiden toteutumisesta jää usein heikoksi. Yritysten raporteissa mainitut arvot kuten ihmisoikeudet, yhteiskunnallinen tasa-arvo ja ekologinen tasapaino jäävät tuottavuuden ja tehokkuuden jalkoihin.
– Yritykset raportoivat valmiin mallin mukaan, eli sanovat jotain kansainvälisen standardin vaatimista asioista, koska kansainväliset sijoittajat odottavat tätä. Vahvaa näyttöä esimerkiksi ympäristön suojelemisesta tai sosiaalisesta vastuusta ei kuitenkaan aina ole, Malmelin toteaa.
Malmelinin mukaan yritykset eivät voi samaan aikaan väittää, että ne tekevät kovaa tulosta ja suojelevat ympäristöä. Ne yrittävätkin sovittaa toisilleen vastakkaisia arvoja käyttämällä fraaseja kuten ”kestävä kehitys” tai ”vastuullinen irtisanominen”.
– Arvopuhe perustuu usein tällaisiin kompromisseihin, joissa yritetään yhdistää esimerkiksi voitot ja ympäristönsuojelu ikään kuin ne olisivat sulautettavissa yhteen.
Nokialle pyyhkeitä
Malmelinin mukaan suomalaiset yritykset puhuvat usein aikomuksestaan viedä korkeaa suomalaista moraalia uusiin toimintamaihin. Ne eivät kuitenkaan esitä näyttöä esimerkiksi paikallisten työntekijöidensä palkkatasosta.
Tarkempaa raportointia Malmelin kaipaa etenkin Nokialta. Hänen mukaansa Nokia on kovin huolestunut matkapuhelinten vähyydestä kehitysmaissa, mutta ei lainkaan eettisesti ongelmallisesta yhteistyöstä diktatuurien kanssa.
– Nokian pitäisi raporteissaan pohtia tarkemmin vastuutaan, ihmisoikeuksia ja sitä, valvotaanko alihankkijoita.
Myös raskaan teollisuuden yrityksiltä ja metsäyhtiöiltä Malmelin odottaa avoimuutta.
– Esimerkiksi Stora Ensolla on sekä yhteiskunnallisia että ympäristöön liittyviä ongelmia. Yritys ei ole halunnut tuoda esiin, mitä sen sellutehtailla Etelä-Amerikassa oikeasti tapahtuu. Lobbaus ja suhteet paikallisiin hallituksiin puuttuvat usein raporteista.
Yritykset pyrkivät usein kääntämään katseen pois omasta toiminnastaan hankkimalla uskottavuutta kansalaisjärjestöiltä.
– Yritetään näyttää inhimillisiltä tekemällä yhteistyötä esimerkiksi SPR:n tai WWF:n kanssa. Tällä halutaan viestittää, että me välitämme ihmisistä ja ympäristöstä. Jos oikeasti halutaan olla vastuullisia, kerrotaan miten vaikutetaan esimerkiksi ympäristön kokonaiskuormitukseen ja mitä asioita yritys lobbaa.
Hyviksiäkin löytyy
Eettisiäkin esimerkkejä yrityskentästä löytyy. Malmelin mainitsee muun muassa Varma-eläkesijoitusyhtiön ja SOK:n.
– Varmalla on hyvin selkeät periaatteet siitä, minne se sijoittaa, kun taas SOK:n osuustoimintaan nivoutuu tietynlainen vastuullisuus asiakasomistajille. Näillä yrityksillä on pienempi riski joutua isoihin legitimiteetti-kriiseihin.
Malmelinin tutkimuksessa oli mukana kymmenen yritystä: Fortum, Nokia, UPM, Stora Enso, SOK, Kesko, Metso, Rautaruukki, Wärtsilä ja Varma.
lehti 