Pintaa syvemmältä
Kööpenhaminassa saa ensi keskiviikkona ensi-iltansa dokumenttielokuva Thor’s Saga, kertomus Thorista. Siihen liittyen Pohjoismainen ministerineuvosto järjestää keskustelun Islannin pankkikriisin opetuksista, johon osallistuu muun muassa kriisin keskeisimpiin hahmoihin kuuluva Björgólfur Thor Björgólfsson, Suomessakin tunnettu nimellä Thor. Islantilaisethan mieluiten käyttävät etunimeä, joten olkoon hänen nimensä tässäkin jutussa Thor, vaikka muista tarinan sankareista ja konnista käytetään myös sukunimeä.
Thorhan oli viikinkien ukkosenjumala, eikä tämäkään Thor ole mikään vaatimaton heppu. Omasta mielestään hän on ilman muuta sankari, vaikka hän useimpien islantilaisten mielestä on konna. Hänen itsetuntonsa on vahva ja hänen hahmonsa tuo mieleen suomalaisen pankkiirin Björn Wahlroosin.
Thor ei ole epäröinyt osallistua tähän Kööpenhaminan keskusteluun, vaikka tietää saavansa voimakasta kritiikkiä toiminnastaan. Keskustelussa ovat mukana myös Danske Bankin pääanalyytikko Lars Christensen, joka vuonna 2006 ensimmäisenä julkisuudessa varoitti islantilaisen ”pankki-ihmeen” heiveröisyydestä ja Islannin parlamentin jäsen Helgi Hjörvar.
Näin jyrkkää uusliberalismia ei ole toteutettu missään muualla kuin Chilessä, mutta Islannissa siihen ei tarvittu sotilaskaappausta.
Elokuvan nimi ei kuitenkaan liity Björgólfur Thoriin, vaan hänen isoäitinsä isään Thor Jenseniin. Tanskalainen elokuvantekijä Ulla Boje Rasmussen kiinnostui jo vuosia sitten hänen tarinastaan. Jensen lähti 14-vuotiaana orpona Tanskasta maan silloiseen alusmaahan Islantiin oppipojaksi ja nousi vähitellen rikkaaksi mieheksi, joidenkin mielestä vähän kyseenalaisin keinoin. Hän teki kaksi kertaa vararikon, mutta nousi uudestaan pinnalle. Hänen poikansa Olafur Thors valittiin viisi kertaa Islannin pääministeriksi
Boje Rasmussen alkoi työstää elokuvansa jo vuonna 2005. Työ ilmeisesti mutkistui, kun hän sen aikana kiinnostui myös vanhemman Thorin tyttären pojanpojan saavutuksista. Tarinassa voisi hyvinkin olla Islannin vanhojen saagojen hohtoa ja jykevyyttä. Olisiko teemana Islannin talouden nousu ja tuho?
Vaikka Björgólfur Thor tuskin tulee Kööpenhaminan keskustelussa tämän myöntämään, hänen osansa tuhossa on varsin keskeinen. Pääsyyllisinä voi kyllä pitää vuosina 1991–2004 toiminutta pääministeriä David Oddssonia ja hänen neuvonantajansa Hannes Hólmsteinn Gissurarsonia. He siirsivät Islannin talouden Milton Friedmanin linjoille: kaikki valta yrityksille, mahdollisimman vähän valvontaa. Näin jyrkkää uusliberalismia ei ole toteutettu missään muualla kuin Chilessä, mutta täällä siihen ei tarvittu sotilaskaappausta, ainoastaan kaksi hyvin määrätietoista miestä.
Kun valtion omistamat pankit yksityistettiin, suurempi hallituskumppani, Oddssonin johtama oikeistolainen itsenäisyyspuolue, sai valita suuremmalle pankille uudet omistajat. Landsbankinn, Islannin entinen keskuspankki, siirtyi siten puolueen jäsenen Björgólfur Gudmundssonin ja hänen poikansa Thorin johtamalle ryhmälle. Mistä rahat tulivat? Isä Björgólfurilla ei niitä ollut – hänen omistamansa varustamo, Islannin toiseksi suurin, oli tehnyt vararikon 80-luvulla ja hän itse oli saanut tuomion joistakin kirjanpitorikkomuksista.
Poika Thor sen sijaan oli siirtynyt Pietariin erään liiketoverinsa kanssa ja muun muassa perustanut panimon, jonka sitten möi Heinekenille. Sanottiin, että Thorin johtama ryhmä olisi maksanut sijoituksensa Landsbankiin näillä rahoilla. Kun Islannin johtavat pankit Landsbankinn, Kaupthing ja Glitnir joutuivat vararikkotilaan lokakuussa 2008, kävi vähitellen ilmi, että näin ei suinkaan ollut tapahtunut, vaan Kaupthing oli lainoittanut kaupan kokonaan. Tämä ei loppujen lopuksi yllättänyt ollenkaan, sillä se, mitä Islannin uudessa uljaassa taloudessa tapahtui, ei ollut sitä, miltä näytti.
Islantilaisten Pietarin retki on edelleenkin huhujen ympäröimä – sanotaan, ettei näin suurissa liiketoimissa siihen aikaan voinut kaupungissa onnistua ilman mafian suosiollista myötävaikuttamista. Thor ei suostu puhumaan näistä ajoista.
Landsbankinnin valtauksen jälkeen Thor jätti isänsä toimimaan pankin johtokunnan puheenjohtajana ja lähti itse valloittamaan Itä-Eurooppaa, ja varsinkin Bulgariaa, missä hänen sanottiin liikkuneen neljän venäläisen henkivartijan suojassa.
Sieltä ja muualta hän osti lääketehtaita ja puhelinyhtiöitä, muun muassa Landsbankinn, mutta myös Deutsche Bankin lainoituksella – saksalaispankin tappiot Islannin seikkailussa olivat ilmeisesti tuntuvat, jopa Islannin kalastusoikeuksista huomattava osa päätyi pankin hoteisiin. Se omistaa nykyään myös suuren osan Actavis-yhtymästä, johon Thor keräsi ostamiaan lääketehtaita.
Thor oli yhteen aikaan kiinnostunut myös Suomesta ja yritti vallata Elisan. Hän suhtautui varsin ylimielisesti suomalaisiin yritysjohtajiin ja joutui lopulta perääntymään Islannin pankkikriisin seurauksena. Elisan ohella hän yritti valloittaa myös Amer Sportsin, mutta ei onnistunut tässäkään, onneksi.
Thor elää edelleenkin leveästi Lontoossa, raportoi Guardian viime viikolla. Hänen suunnitelmansa luksushuvialuksen rakentamisesta on kuitenkin siirtynyt. Tämä yli 100 miljoonaa puntaa maksava 90-metrinen alus piti rakentaa Italiassa. Siinä olisi ollut 34-henkinen miehistö palvelemassa isäntää ja hänen vieraitaan. Projekti oli saanut nimekseen Mars, roomalaisten sodanjumalan mukaan.
Tapahtumaketju osoitti Friedmanin ajattelun toimivuutta. Noin 30 ihmistä, pääosin eri maiden kauppakorkeakouluissa opiskelleita nuoria, onnistui lyhyessä ajassa kokoamaan itselleen valtavan omaisuuden ja siirtämään sen turvaan. Tämän ilmiön aiheuttama taloudellinen toimeliaisuus hyödytti tietysti muitakin (ei ainoastaan yökerhonpitäjiä) niin kauan kuin se kesti, kolme-neljä vuotta, mutta ei jättänyt pysyvää jälkeä.
Valtio meni melkein vararikkoon ja lasku siirtyi tavallisille kansalaisille. Työttömyys on kasvanut, reaalipalkat laskeneet ja keskimääräinen velkataakka noussut huomattavasti.
uutiskirje 
