Edelliseen uhanalaisarviointiin verrattuna Suomen perhoslajiston määrä on kasvanut 157 lajilla.
Ilmastonmuutoksen seuraukset alkavat näkyä jo laajassa mittakaavassa perhoslajistossa, sillä 2000-luvulla Suomen perhoslajisto on muuttunut melkoisesti. Moni aikaisemmin harvalukuinen eteläinen perhoslaji on levinnyt etelästä ja kaakosta Suomeen ja moni aiemmin ilmastollisista syistä Suomesta hävinnyt laji on palannut takaisin.
Pohjoinen ja suolajisto sitä vastoin kärsivät, ja niiden levinneisyysalueet siirtyvät kohti pohjoista. Avoimien paahdeympäristöjen perhoslajiston uhanalaisuustilanne on puolestaan huolestuttava.
Vuonna 2000 Suomesta tunnettiin 2 402 perhoslajia. Uuden uhanalaisarvioinnin valmistuessa joulukuussa 2010 oli jo 2 559 perhoslajia. Kymmenen vuoden aikana perhoslajisto on kasvanut 6,5 prosentilla. Yli 100 lajin kohdalla tämä lisäys on todellista, eteläisten lajien levittäytymistä pohjoisemmaksi.
Nopeasta ja näkyvästä leviämisestä hyviä esimerkkejä ovat isot päiväperhoset. Kaakkois-Suomen entiset harvinaisuudet keisarinviitta, haapa- ja karttaperhonen esiintyvät jo Etelä-Lapissa. Näyttävin uustulokkaamme on pikkuhäiveperhonen, joka levisi 700 kilometriä Liettuasta pohjoiseen noin 15 vuodessa, ja on nykyisin jokseenkin yleinen maamme eteläosissa.
Perhoslajistossa tapahtuvat muutokset ovat yksi herkimpiä seurattavissa olevia indikaattoreita muuttuvien ilmasto-olosuhteiden vaikutuksesta luontoomme.
uutiskirje 
