Hyvinvointiyhteiskunta on suuri menestys ja sen alasajamiseen tarvitaan määrätietoista toimintaa, johon valtion koneiston pääosa osallistuu. Toimintaan tarvitaan median tuki, manipulointia, salajuonia, uhkia, vainoa ja väkivallantyyppistä toimintaa yhä lisää. On helppo ymmärtää, minkä takia tarvitaan rasismia.
Uusliberalistien ensisijaiset päämäärät ovat tasavero ja palvelujen yksityistäminen. Näiden päämäärien saavuttamisen strategia on etupäässä progressiivisen valtioveron alentaminen. Tämä edesauttaa sekä palvelujen yksityistämistä että tasaveron saavuttamista.
Toinen tärkeä keino saavuttaa palvelujen yksityistäminen ovat kuntaliitokset, joita pyritään tekemään nimenomaan työssäkäyntialueiden puitteissa, jotta kaupungeissa sijaitsevat yksityiset palveluntuottajat palveluseteleiden kautta helposti pääsevät toimimaan maaseudullakin. Euroopassa on kolmaskin keino toteuttaa uusliberalistisia uudistuksia, nimittäin EU-koneiston rakentaminen.
Posketon lääketieteellistäminen tekee terveestä sairaan.
Kun tänä päivänä muodostetaan hallitusta, uusliberalistit vaativat, että hallitusohjelma jatkaa näitä uusliberalistisia rakennemuutoksia. Täten hallitukseen pääsevät puolueet vasta, kun eivät enää vaadi uusliberalististen rakennemuutosten stoppia.
Kunnioitan kovasti JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-Laaksosen sitkeää julkisen sektorin puolustamista, mutta kun hän väittää (KU 23.8.), että kuntien työntekijöiden 5 viiden vuoden työsuhdesuoja olisi takuu, ettei yksityistetä kunnallisia palveluja, niin hän kävelee kyllä heikoilla jäillä.
Uusliberalistinen kehitys alkoi 1980-luvun loppupuolella kovilla valtioveron alennuksilla, talouden säännöstelemisen lakkauttamisella, kuntien toimintojen yhtiöittämisellä ja tuottavuusohjelmien täytäntöönpanemisella. Toimenpiteet jatkuivat 1990-luvulla suurella pääomaveromuutoksella, sosiaalipolitiikan heikkenemisella, kuntien valtionosuuksien kovilla leikkauksilla, koulupiirien poistamisella, valtion toimintojen yhtiöittämisellä, valtionyritysten myymisellä ja palvelujen alasajolla.
Kehitys jatkui 2000-luvulla Paras-hankkeen kautta sekä uusilla valtionveron alentamisilla ja hankintalain muutoksilla. Nyt käynnistettiin myös kuntien palvelujen yksityistäminen. Kyllä uusliberalisteilla on aikaa, ei viisi vuotta jarruta heidän päämääriään.
Kuntaliitoksia yritetään pakolla saada aikaan lainsäädännöllä. Puitelain vaatimus noin 20 000 asukasmäärästä on pakkotoimenpide, joka on johtanut epätarkoituksenmukaisiin, epädemokraattisiin ja tehottomiin luomuksiin. Minä ja muut kriitikot sanoivat heti, että tämä on temppu, joka vain pakottaa suurempiin kuntaliitoksiin.
Tämä hallitus ilmeisesti toteuttaa kuntaliitosten toista aaltoa, josta Aulis Ruth puhuu Viikkolehden haastattelussa 19.8. Ihmettelen kovasti kuinka Vasemmistoliiton kunnallissihteeri näin kritiikittömästi suhtautuu tällaiseen asiaan, joka edesauttaa julkisten palvelujen alasajoa, demokratian heikkenemistä ja tehottomien rakenteiden luomista.
Ruuth puhuu vahvojen kuntien luomisesta, mutta mikä on vahva kunta, ellei kunta, joka toimii tehokkaasti ja taloudellisesti. Hän sanoo myös, että kuntien pitää olla semmoisia, että ne selviytyvät tehtävistään. Esimerkiksi Vaasan kaupunki saa enemmän valtionosuuksia per asukas kuin naapurikunta Mustasaari, joten tyhjien fraasien heittäminen koetaan vain pelkkänä valtapuheena, jolla ei ole mitään tekemistä tutkimustulosten kanssa.
Nykymeno johtaa vain tehottomiin jättiläiskuntiin, joissa demokratia toimii vajavaisesti ja korruptio lisääntyy. Espanjassa on myös tehty kuntauudistusta. Siellä vaaditaan mielenosoituksissa nyt paikallisdemokratian lisäämistä.
uutiskirje 
