Suomessa uhanalaisena pesineen valkoselkätikan kanta on kasvanut voimakkaasti viimeisten 15 vuoden aikana. Kanta on jopa kolminkertaistunut 1990-luvun alun aallonpohjasta.
Kun 1990-luvun alussa Suomessa arvioitiin olevan 30-50 pesivää paria, niin nyt kanta on noussut 130-180 pesivään pariin. Voimakkainta kasvu on ollut Suomen itäosissa. Kanta on kuitenkin yhä erittäin uhanalainen.
Suunnittelija Timo Laine Metsähallituksen luontopalveluista toteaa kannankasvun taustalla olevan useita tekijöitä.
– Lajin parantunut pesimämenestys ja toisaalta Venäjältä suuntautuvat muuttovaellukset ovat lisänneet valkoselkätikkojen määrää Suomessa. Lisäksi kannankasvua ovat saattaneet edistää pesimäalueiden suojelutoimet, lehtimetsien suhteellisen osuuden kasvu, talvien leudontuminen ilmastonmuutoksen myötä ja lintujen talviruokinta.
Valkoselkätikka on vanhassa lehtimetsässä viihtyvä laji, jonka pesimäympäristössä tulee olla riittävästi lahoa puuainesta. Linnun levinneisyys painottuu maan itäosiin, missä kanta kasvanut eniten. Levittäytyminen Päijänteen länsipuolelle jatkuu edelleen.
Edelleen erittäin uhanalainen
Tuoreimmassa uhanalaisuusluokituksessa valkoselkätikan uhanalaisuusluokitus parani yhdellä pykälällä. Intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta muistuttaa, että kannankasvusta huolimatta laji on edelleen erittäin uhanalainen.
– Valkoselkätikan säilyminen Suomessa edellyttää yhä aktiivisia suojelutoimia, sillä esimerkiksi tulomuutto Venäjältä ei välttämättä jatku tulevaisuudessa. Valkoselkätikan suojelu edistää myös lukuisten muiden lahosta lehtipuusta riippuvaisten lajien suojelua.
Tiedot käyvät ilmi Metsähallituksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkimushankkeesta, jossa selvitettiin valkoselkätikan kannankehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä vuosina 1991–2010.
Valkoselkätikka rummuttaa
Valkoselkätikan tunnistaa sen selässä olevista valkoisista, vaakasuorista raidoista ja selän alaosan isosta valkoisesta laikusta. Pitkäkestoinen rummutus eroaa selvästi tavallisen käpytikan lyhyistä pärrytyksistä.
Valkoselkätikka on Suomen metsälinnuston uhanalaisin laji. Kanta väheni 1900-luvun jälkipuoliskolla tehostuneen metsätalouden seurauksena.
Nykyisin lajin löytää entistä useammin pellonreunojen ja rantojen nuoremmistakin metsiköistä. Lahopuuta pitää kuitenkin olla runsaasti, sillä laji käyttää ravinnokseen lahossa lehtipuuaineksessa elävien hyönteisten toukkia.
uutiskirje 
