AC Oulun pudottaminen sarjaporrasta alemmas, Tampere Unitedin sulkeminen Palloliiton kilpailutoiminnasta, Rovaniemen lahjusskandaali, päätökset ylimpien sarjaportaiden sarjauudistuksesta ja Suomen Cupin uudistamisesta, UrhoTV:n sekoilut ensin näytettävien otteluiden määrässä, sitten riita maksuista Veikkausliigalle, A-maajoukkueen rämpiminen EM-karsinnoissa ja suomalaisten seurojen pärjäämättömyys Eurocup-karsinnoissa – paljon pahaa on mahtunut lyhyeen suomalaiseen jalkapallokauteen.
Kaiken kaikkiaan kausi 2011 jättää jälkeensä ikävän jälkimaun. Silti jos oikein tarkkaan kaivaa, löytyy loan seasta jonkin verran positiivistakin.
Kovin paljon alemmas ei suomalainen futis enää pääse.
Suomen mestaruus ratkaistiin käytännössä katsoen jo keskikesällä, niin ylivoimainen HJK tällä kaudella oli. Klubin joukkue oli paras kotimainen jalkapallojoukkue vuosiin, valitettavasti siltä puuttuivat haastajat täysin. Käytännössä kaikki Klubin haastajiksi ennen kauden alkua kaavaillut joukkueet joko heikkenivät tai pysyivät samalla tasolla edelliseen kauteen nähden.
Vaikka yksikään suomalaisseura ei selviytynyt vieläkään Eurocup-kilpailuun, HJK:n otteissa oli ajoittaista loistokkuutta. Paremmalla arpaonnella Klubi pelaisi nyt Eurooppa-liigan lohkovaiheen otteluita. Muut seurat tekivät minimipanoksella minimisuorituksen.
Mestaruuden ratkeaminen jo varhaisessa vaiheessa söi rutkasti mielenkiintoa sarjalta, vaikkakin kilpailu muista mitaleista käy edelleen kuumana. Tavalliselle katsojalle hopea- ja pronssimitalit loistavat himmeämmin, jos lainkaan.
Veikkausliigan katsojamäärät jatkoivat tälläkin kaudella tasaista alamäkeään. Katsojamääriin en tällä kertaa kovin voimakkaasti tartu, sillä niin monta kertaa on eri medioissa, katsomoissa ja kulmapöydissä asiasta jauhettu.
Kannattajapuolella jalkapallomaajoukkueen kannattajaryhmä Olympiastadionin pohjoiskaarteessa jatkaa edelleen suomalaisen kannattajakulttuurin lippulaivana, joskin sen toiminta on monen kasvun ja kehittymisen vuoden jälkeen ajautunut lievään suvantoon. Muuten suomalainen futiskannatuskulttuuri osoittaa parhaat puolensa usein vain menestyksen vanavedessä. Ainoastaan urheimmat saapuvat paikan päälle niin sateella kuin auringonpaisteellakin.
A-maajoukkue rämpii pahimmassa suossa vuosikymmeniin. Surkeasta EM-karsinnasta on vaikea löytää mitään positiivista. Ymmärrän päättyneiden EM-karsintojen ja tulevien MM-karsintojen olevan varattu joukkueen rakentamiseen ja yhteen hitsautumiseen, sekä nuorten pelaajien sisään ajamiseen.
Olen kuitenkin kannattaja, en analyytikko, joten kärsivällisyyteni on rajallinen. Vaikka monta uutta pelaajaa saatiin ajettua joukkueeseen ja vasta ensimmäinen vaihe rakennusprojektista on valmiina, olivat juuri loppuneet karsinnat silti täyttä kuraa.
Tavallaan Huuhkajien päättyneet karsinnat kuvaavat hyvin suomalaisen futiksen nykytilaa: yksittäiset valonpilkahdukset eivät riitä korvaamaan heikkoja suorituksia. Ja kun menestystä ei tule, eivät katsojatkaan jaksa vaivautua paikan päälle, tästä esimerkkinä kotiottelut Hollantia ja Ruotsia vastaan. Kovinkaan paljon alemmas ei suomalainen futis enää pääse.
Viikon Vakiokupongin mielenkiintoisimmat ottelut löytyvät kohteista 2 ja 4. Kohteen 2 ottelussa kohtaavat Valioliigan tyvipään seurat Bolton ja Sunderland. Ottelussa kohtaavat surkea kotijoukkue (0 pistettä kahdestatoista mahdollisesta) ja surkea vierasjoukkue (2 pistettä kahdestatoista mahdollisesta). Koko kautta Bolton ei kotonaan konttaa ja laskettakoon se ottelussa lieväksi ennakkosuosikiksi. Ykkösen varovainen pelaaja voi kuitenkin varmistaa ristillä.
Kohteen 4 ottelussa taas kohtaavat Championshipin sarjataulukon kolmas ja neljäs, Middlesbrough ja Derby. Vaikka ainoastaan piste erottaa joukkueet sarjataulukossa, osoittavat niiden kuntokäyrät eri suuntiin. Myös Middlesbroughin asema kotijoukkueena nostaa sen ottelussa ennakkosuosikiksi. Merkiksi siis ykkönen, jopa ilman varmistusta.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 22.11.2011. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1 (X), 1, 1, 1 (X), 1, 1, 1, 2 (1), 1 (X), 1, 1 (X), 2 (1).