Helsingin Arabianrannassa, jossa Teatteri Metamorfoosin taiteellinen johtaja Soile Mäkelä asuu ja työskentelee, tuulee jäätävästi. Mäkelä kääntää selkänsä vasten tuulta, asettelee kasvoilleen puusta veistämänsä, hämmästyttävän elävännäköisen naamion, vetää selkänsä kumaraan ja hartiat kyyryyn. Sitten hän käännähtää kuvaajaan päin ja alkaa pälyillä epäluuloisesti ympärilleen.
Tyylikäs kaupunkilaisnainen on yhtäkkiä muuttunut groteskiksi, suurisilmäiseksi eukoksi. Syksyistä kerrostalopihaa koskettaa tuulahdus naamioteatterin taikaa.
– Ihastuin naamioteatteriin joskus vuonna 1996, kun opettaja toi luokkaan naamion. Se oli halolla päähän, rakkautta ensi silmäyksellä. Kiinnostus alaa kohtaan lähti heti, teatteritaiteen maisteriksi opiskellut Mäkelä kertoo kuvaussession jälkeen.
Naamio on avain teatterin illuusioon.
Suomen ainoa naamioteatteri
Vuodesta 2005 toiminut Teatteri Metamorfoosi, jonka toinen perustajajäsen Mäkelä on, on Suomen ainoa naamioteatteri. Tänään perjantaina alkaa Helsingin Stoassa naamioteatterifestivaali MasQue, jota Metamorfoosi järjestää nyt kolmatta kertaa.
– Tavoitteena on luoda suurelle yleisölle mahdollisimman monipuolinen katsaus siihen, mitä naamioteatteri voi olla, Mäkelä sanoo.
MasQue-festivaalilla nähdään sekä ulkomaista että kotimaista naamioteatteria, muun muassa Metamorfoosin oma, naiseutta käsittelevä Sauna. Mäkelä kertoo odottavansa erityisesti ranskalaisen Théâtre de Rometten esitystä Ceux d’alleurs (Muukalaiset), jossa seurataan joukkoa outoa kieltä puhuvia, häkkiin suljettuja ihmisiä.
– Näin sen festivaaleilla Avignonissa Ranskassa joitakin vuosia sitten, ja se teki suuren vaikutuksen. Naamioteatterin keinoin voi käsitellä syväluotaavia teemoja, kuten muukalaisuutta. Toisaalta se voi olla myös draamaa komedian keinoin, niin kuin commedia dell’artessa.
Alkumuoto 1500-luvulta
Italiassa syntynyt, 1500–1700-luvuilla kukoistanut commedia dell’arte -teatteri oli aikansa naamioteatteria. MasQuessa nähdään sveitsiläisen teatterikoulun palkittu nykycommedia dell’arte -esitys Anfitrione Divorato.
– Sydämeni lämpiää aina commedia dell’artelle. Se kun on ollut nimenomaan poliittista teatteria aikanaan, kiinnostavaa nähdä mitä siitä irtoaa tänä päivänä. Ryhmän näyttelijät ovat eri maista, esityksessä käytetään eri kieliä niin kuin ennen vanhaan ja silti yleisö ymmärtää. Ilmaisu tapahtuu visuaalisen ja fyysisen kautta.
Naamioteatteri kuuluu fyysisen teatterin alaan, ja sen sukulaisia ovat muun muassa nukketeatteri sekä klovneria, jota Mäkelä itsekin tekee naamioteatterin ohella.
Draamaa ilman puhetta
Suomessa ei ole pitkää naamioteatteriperinnettä, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa. Arvostettuja ammattilaisia Suomestakin on tullut, muun muassa naamionvalmistuksen uranuurtaja, edesmennyt Antero Poppius (1922–2005).
– Metamorfoosi on nyt saanut oikeudet jatkaa Poppiuksen tuotantoa, Mäkelä iloitsee.
– Muotit ovat olleet 50 vuotta olemassa, ja monet naamiot ovat ehtineet jo kulua käytössä.
Mikä sitten tekee naamioteatterista niin erityisen taiteenlajin?
– Naamioteatteri on siitä ihanaa, että se on niin helposti lähestyttävää. Mutta kun lähtee oikeasti tekemään esitystä, se on haastavaa. Koko kasvot peittävän naamion takaa ei esimerkiksi voi puhua. On keksittävä, miten kannatella draamaa, tehdä kokonainen esitys niin ettei se jää pelkäksi taiteelliseksi hiippailuksi, Mäkelä pohtii.
– Naamio on avain teatterin illuusioon. Se houkuttelee luoviin ja hulluihin juttuihin ja rohkaisee kehon ja tilan käyttöön. Naamioteatterissa näyttelijä on taka-alalla, jolloin yleisö saa rauhan keskittyä esityksen fiktiiviseen puoleen.
Naamioteatterifestivaali MasQue Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoassa (Turunlinnantie 1, Itäkeskus) pe–su 21.–23.10. Liput esityksiin 20/12 euroa.
Aiheesta muualla verkossa
Naamioteatterifestivaali MasQuen ohjelma ja lisätiedot===www.metamorfoosi.com/masque-festivaali/
uutiskirje 
