Jo hallitusneuvotteluissa viime kesänä periaatteessa sovittu vaalijärjestelmän uudistus eteni, kun hallituspuolueet pääsivät yksimielisyyteen uusista vaalipiireistä. Muutoksia tuli lopulta vähän. Paljon keskusteltu ja ennen muuta vihreiden ajama uudistus jäikin keskentekoiseksi. Suhteellisuus toteutuu nyt toki aiempaa paremmin, mutta samalla olisi voitu edetä pitemmällekin. Todennäköisesti asiaan palataan lähitulevaisuudessa, ei tosin enää tällä vaalikaudella.
Vaikka oikeaan suuntaan mennään, niin silti keskustaoppositio – kuinkas muuten – on jo ehtinyt tyrmätä kompromissin syyttämällä, että se on osa hallituksen keskittämisvimmaa. Keskustan mielestä vaalipiiriuudistuksella tuhotaan ”maakuntaidentiteetti”, mitä se sitten onkaan. Siinä keskusta on oikeassa, ettei vaalijärjestelmää ei pidä ottaa poliittisen keinottelun pelinappulaksi, sillä kyse on kansalaisten vaikuttamisen kannalta perustavaa laatua olevasta asiasta.
Uuden mallin mukaisesti Itä-Suomeen perustetaan kaksi vaalipiiriä nykyisen neljän sijasta. Uudistus merkitsee, että äänikynnys alenee selvästi ennen muuta Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Muutos suosinee pieniä tai keskisuuria puolueita. Viime vaalien tuloksesta tehtyjen laskelmien mukaan uudistuksesta hyötyisi Vihreät ja menettäjiä olisivat niin SDP kuin keskustakin. Vasemmistoliiton edustajapaikkojen määrään uudistus ei vaikuttaisi.
Muutos suosinee pieniä tai keskisuuria puolueita.
Etelä-Savosta valittiin viime vaaleista vain kuusi kansanedustajaa ja äänikynnys nousi peräti 14 prosenttiin. Uudessa Kymen ja Etelä-Savon yhdistävässä vaalipiirissä äänikynnys putoaa 5,6 prosenttiin. Puolueista itsestään sekä ehdokasasettelusta että vaalikampanjoinnista sitten riippuu, mistä päin vaalipiiriä uudet edustajat valitaan. Kai silloin voidaan panostaa myös ”maakuntaidentiteettiin”, jos sitä pidetään tärkeänä.
Jos todella haluttaisiin, että puolueet saavat suhteellisista osuuttaan vastaavan määrän kansanedustajista koko maassa, niin se edellyttäisi erityisen tasauspaikkajärjestelmän luomista. Suuret puolueet ovat tätä tiukasti vastustaneet, sillä nykyisessä ja uudistetussakin järjestelmässä ne todennäköisesti menettäisivät silloin paikkojaan. Paikan tai kahden menetys on kuitenkin demokratian kannalta pienempi asia, kuin jos sitä kautta vaalitulos vastaisi täydellisemmin kansalaisten mielipidettä.
Tasauspaikkajärjestelmässä voisi esimerkiksi jokin vahva alueellinen ryhmä saada edustajansa parlamenttiin, vaikka ryhmän osuus koko maassa jäisi matalaksi. Tasauspaikoista on erilaisia malleja olemassa. Yksi toimiva malli on käytössä muun muassa Ruotsissa.
Jos kuntauudistus etenee niin, että pääkaupunkiseutu muodostaa yhden suurkunnan, niin viimeistään silloin on jälleen ajankohtaista muuttaa vaalipiirijakoa ainakin Uudenmaan ja Helsingin osalta.
uutiskirje 
