Mikään ikä ei sovi rakkaudelle paremmin kuin eläkeikä. Tämä on varmasti yksi niistä merkityksellisistä lauseista, joita Merete Mazzarella on sisällyttänyt uusimpaan omaelämänkerralliseen ”tunnustuskirjaansa” Ainoat todelliset asiat – Vuosi elämästä.
Jo seitsemännentoista teoksensa julkaisseella Mazzarellalla on usein tapana olla kirjoissaan itse läsnä. Tällä kertaa hän on kirjan lehdillä enemmän kuin koskaan – ja myös avomielisemmin kuin koskaan.
Helsingin yliopiston pohjoismaisen kirjallisuuden professorin virasta eläkkeelle jäänyt Mazzarella kirjoittaa päiväkirjanomaisesti yhdestä vuodesta elämässään. Hän kokee vuoden aikana elämänmuutoksen, jonka vaiheista lukiessa ymmärtää, miksi Mazzarella on sitä mieltä, ettei mikään ikä sovi rakkaudelle paremmin kuin eläkeikä.
Mazzarella rakastuu 64-vuotiaana ja jättää yli 80-vuotiaan aviomiehensä.
Mazzarella rakastuu 64-vuotiaana, jättää yli 80-vuotiaan aviomiehensä, luopuu asunnosta, jossa on asunut lapsuudesta asti ja muuttaa yhteen uuden, myös professorin virasta eläkkeelle jääneen rakkaansa kanssa.
Klisee ihmiselon uuden kevään aukeamisesta pitää näiden kahden henkilön kohdalla paikkansa. Sielujen harmonia ja eläkkeellä olemisen tuoma vapaus ovat tekijät, jotka sen mahdollistavat.
Heillä on mahdollisuus nauttia toistensa seurasta, ja heillä on taito tehdä niin. Heillä on mahdollisuus matkustella yhteisten kiinnostusten mukaan. He voivat syödä aamiaista kahden kaikessa rauhassa ja seurailla keittiön ikkunasta miten Mannerheimintie ruuhkautuu joka aamu töihin kiiruhtavista. Ja mikä tärkeintä: heillä on mahdollisuus keskustella.
Kirjan varsinainen ”aihe” on Merete Mazzarellan kieltämättä monella tapaa mullistava elämänmuutos. Se on johtanut siihen, että hän kirjoittaa tuntevansa kuudenkymmenenviiden vuoden iässä, että on ”vihdoin hyväksytty ja otettu omaksi kaikkinensa”.
Tekonsa hyväksyttävyys, pitkäaikaisen aviosuhteen lopettaminen, itseään iäkkäämmän miehen jättäminen, ympäristön suhtautuminen tapahtuneeseen. Näitä Mazzarella miettii analyyttisyyteen pyrkien, tiedeihmisen tavoin.
Hänen kirjoituksessaan näkyy kirjallisuuden ammattilaisen ehtymätön kyky tehdä löytöjä. Löytämisen ilo.
Vaikka kirjoittajan oman elämän tilanne kulkee teoksessa mukana koko ajan, on siinä paljon toisenlaistakin sisältöä. Asioita, jotka kaikesta kiinnostunut Mazzarella huomioi ja ottaa kantaa, niitä on loputtomiin.
Loputon on myös Mazzarellan omien näkemystensä rinnalla esille tuoma tutkimuslainausten määrä.
Hän kuljeskelee ja tekee havaintoja. Kas, kaupan kassa palvelee tuota asiakasta jostain syystä eri tavalla kuin toista. Tuttavansa Uffen työhulluus saa hänet pohtimaan työelämän kahtia jakautuneisuutta. Hän pohtii onko meillä oikeus olla onnellisia, maailmassa, jossa monet muut ovat niin onnettomia.
Tarkkailtavaa riittää, ja Merete Mazzarellalla silmät pysyvät auki.
Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat – Vuosi elämästä. Suomentanut Raija Rintamäki. Tammi 2012, 250 sivua.
uutiskirje 
