Pintaa syvemmältä
Tuore tieto, jonka mukaan 400 rikkaimman amerikkalaisen yhteinen varallisuus on suurempi kuin 150 miljoonan köyhimmän amerikkalaisen yhteinen varallisuus, on arvatenkin herättänyt keskustelua. Eräs herra Jeremy Grantham kommentoi brittiläisessä Financial Times-lehdessä näin: ”Jos tämä ei häiritse sinua, sinulla on lompakko sydämen tilalla”.
Puheenvuoro herätti huomiota, sillä Grantham on sijoitusyhtiö GMO:n perustaja ja strateginen johtaja sekä sijoitusalan tunnetuimpia guruja. Hän on jo alan veteraani, 70 vuotta täyttänyt. Edelleenkin hän vaikuttaa tiiviisti, muun muassa neljännesvuosittaisten sijoituskatsaustensa kautta, sekä sijoittajien että muiden kansalaisten näkemyksiin. Grantham on syntyjään britti, mutta vaikuttanut USA:ssa jo 40 vuotta.
Jotkut yksittäiset johtajat voivat hetkellisesti pakottaa yrityksensä seuraamaan eettistä polkua, mutta se tuskin jää pysyväksi.
Occupy Wall Street -liikkeen mukaan Yhdysvalloissa on nykyisin yksi prosentti vastaan 99 prosenttia. Oikeastaan voisi paremmin puhua yhdestä promillesta, mutta varsinaisen omistavan ja hallitsevan kerroksen osuus on itse asiassa tätäkin pienempi. Grantham asettui Financial Timesin puheenvuorossaan tukemaan Occupy-liikkeen näkemystä, jonka mukaan nyt pitäisi auttaa köyhiä työtätekeviä ja nostaa rikkaiden veroja.
Hän sanoi vielä enemmänkin. Yritykset ja hallitukset, jotka ovat heidän vaikutusvallassaan, ovat jättäneet köyhät pulaan. Kapitalismilla ja yrityksillä ei juuri ole sydäntä, hän kirjoittaa. ”Yritykset eivät yleensä vapaaehtoisesti ota huomioon työntekijäänsä, asuinympäristöään tai ympäristön hyvinvointia, ellei se ole kannattavaa – kuluttajien toivomusten ennakoiminen ja ’hyvän kansalaisuuden’ kuvan luominen voi olla oikein hyvää bisnestä – tai viralliset säännökset vaativat sitä.”
Jotkut johtajat, varsinkin Euroopassa, voivat tosin ottaa huomioon myös yhteiskunnan ja jopa – tavatonta kyllä – koko maapallon edun. Kaikkien useimmiten kuitenkin yritysjohtajien edut ovat ensisijaisia. Osakkeenomistajien edut jäävät kauas taakse, puhumattakaan muista osallisista.
Tämän takia reaalipalkat eivät ole nousseet Yhdysvalloissa neljäänkymmeneen vuoteen. Granthamin mukaan tämä on johtanut siihen, että pääomakoneiston tehokkaasta propagandasta huolimatta yhä useammat tajuavat, että USA:sta on tullut plutokratia. Tämä hallinto on muotoiltu pidentämään, suojelemaan ja tehostamaan niiden rikkautta ja vaikutusvaltaa, joilla jo on rikkautta ja vaikutusvaltaa.
Köyhien kansalaisten ahdinkoa pitäisi helpottaa verotusta muuttamalla. Yhdysvalloissa on tehty päinvastoin, rikkaiden veroja on leikattu. Tavallisten kansalaisten yleiskoulutuksen ja ammattikoulutuksen tasoa on laskettu. Jos tätä kritisoi, sitä kutsutaan luokkasodaksi, Grantham toteaa.
Viimeisimmässä sijoittajille suunnatussa neljännesvuosikatsauksessaan Grantham menee vielä pitemmälle.
Talouselämään on viime vuosina pesiytynyt valitettavia ilmiöitä: muun muassa liiallinen spekulatiivinen velanotto, kieroutuneet palkitsemisjärjestelmät, passiiviset johtokunnat ja liian suuret tuloerot. Kun Eisenhowerin aikaan yritysjohtajien palkka oli 40 kertaa suurempi kuin työntekijöiden keskipalkka, se on nykyään yli 600 suurempi, vaikka ”mikään ei viittaa siihen, että heidän tasonsa olisi yleisesti noussut”.
Kohtaloksemme koituu kuitenkin vielä paljon vaarallisempi ilmiö, johon ei kiinnitetä juuri huomiota: maapallon rajalliset voimavarat käytetään niin nopeasti loppuun, että vähitellen kaikkia ei pystytä ruokkimaan. Olisi siis vaarallisen lapsellista turvautua kapitalismiin, joka perustuu lyhyen tähtäimen voittoon ja jolla ei ole keinoja käsitellä tämänkaltaisia ongelmia.
Kapitalismilla ei yleisesti ottaen ole moraalia tai omatuntoa. Jotkut yksittäiset johtajat voivat hetkellisesti pakottaa yrityksensä seuraamaan eettistä polkua, mutta se tuskin jää pysyväksi.
Tilanne huononee koko ajan, sillä Washingtonista on tullut yritysten yhteinen tytäryhtiö – kapitalismilla on ollut rahaa, jolla voi yrittää ostaa vaikutusvaltaa.
”Sillä tavoin rikkaat yritykset voivat käyttää niin paljon poliittista vaikutusvaltaa, että niillä tällä hetkellä on vaarallisen paljon vaikutusta kongressiin. Ja kysymykset, joissa ne vaikuttavat eniten, ovat juuri niitä tärkeimpiä. Niitä, jotka eniten vaikuttavat yhteiskunnan pitkäaikaiseen hyvinvointiin, jopa sen eloonjäämiseen.”
Yritykset voivat esimerkiksi vapaasti käyttää luontoa hyväkseen ja vahingoittaa sitä ja taistella kaikkea julkista sääntelyä vastaan.
Kapitalismi uhkaa koko meidän olemassaolomme. Tätä todistaa Granthamin mukaan se, että Karl Marx ja Friedrich Engels ainakin osittain olivat oikeassa. He ”ennakoivat globalisaation ja ylikansallisen yrityksen tulon ja pitivät sitä hyvänä, koska he ajattelivat, että tämä tekisi kapitalismin vielä mahtavammaksi, kaikkialle ulottuvaksi ja lopulta piittaamattomaksi”. Globalisaatio ”tarjoaisi … kapitalisteille lisää köyttä, jolla hirttää itsensä… ostettuna kiivaasti kilpailevilta kapitalisteilta, jotka loppuun saakka tavoittelevat hyvää kauppaa”, Grantham maalailee.
Tämän vuoksi hallitusten on puututtava peliin. ”Jotta Marxin apokalyptinen visio ei toteutuisi, tarvitsemme valistuneen hallituksen harjoittamaa malttia … ennen kuin kapitalismista tulee niin ylimielinen, että syntyy joku vakava kansalaisreaktio.”
Sen sijaan Marx ja Engels erehtyivät uskoessaan työläisten yhtyvän – robottien järjestäminen tulee olemaan vaikeaa, Grantham kirjoittaa.
Kapitalismi tekee melkein kaiken paremmin kuin mikä tahansa muu talousjärjestelmä, Grantham väittää. Siinä on kuitenkin kolme vakavaa puutetta, jotka voivat koitua kohtalokkaiksi. Kestävä talousjärjestelmä ei voi perustua ikuisesti kasvavaan velkaan. Yritysten ei voi sallia johtavan hallituksia ja rosvoavan valtiovarainministeriöitä. ”Kasvu hintaan mihin hyvänsä” on resepti maapallon itsemurhalle.
Talousteoria ei piittaa luonnonlaeista. Se ”ei ollenkaan pysty käsittelemään luonnonvarojen rajallisuutta… Kapitalismi haluaa syödä rajallisia luonnonvaroja kiihtyvällä vauhdilla sillä perusteella, että jokaisella maapallon asukkaalla on oikeus elää kuten hurjasti saastuttavissa kehittyneissä maissa tehdään tänään”, Grantham toteaa.
uutiskirje 
