Kun reilut kaksi vuotta sitten voimaantullutta uutta yliopistolakia ajettiin läpi, silloinen opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) hehkutti, että uudistus on parasta, mitä yliopistoille on tapahtunut sitten niiden perustamisen.
Tänään keskiviikkona saatiin vastauksia siihen, onko näin todella ollut: Tieteentekijöiden liitto julkisti koulutuksen tutkija Matti Vesa Volasen toimittaman kirjan Toiseksi paras? – Tieteentekijät ja uusi yliopisto. Sattumoisin miltei samalla hetkellä opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti eduskunnan edellyttämän arviointiraportin yliopistolain vaikutuksista.
Ministeriön konsulteilla teettämän selvityksen mukaan uusi yliopistolaki, jossa yliopistot irrotettiin valtiosta ja niiden hallintoa uudistettiin perusteellisesti, on vaikuttanut ensi vaiheessa enemmän strategiseen johtamiseen kuin henkilöstön työhön. Työtyytyväisyys ei ole lisääntynyt ja henkilöstö suhtautuu uudistukseen yhä kriittisesti. Sidosryhmät ovat toisaalta olleet tyytyväisempiä kuin henkilöstö.
Kirjan julkistamistilaisuuteen kokoontuneet tieteentekijät pitivät ensi kommenteissaan näitä perusarvioita ennalta-arvattavina. Heidän arvioissaan uudistuksen vaikutuksista korostui henkilöstön näkökulma.
– Liittoon tulleiden viestien perusteella kollegiaalisuus ja henkilöstön vaikutusmahdollisuudet ovat yliopistoissa vähentyneet ja yliopistojen johto on etääntynyt työyhteisöstä, totesi Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala.
Henkilöstön arviot kriittisiä
Myös ministeriön teettämässä raportissa todetaan, että yliopistoissa tehdyssä laajassa henkilöstökyselyssä suhtauduttiin kriittisesti ”erityisesti esimiestyöskentelyyn ja johtamiseen, ongelmien ratkaisukykyyn sekä heikkoihin vaikuttamismahdollisuuksiin niin omaan työhön kuin yliopistojen yhteisiin asioihinkin liittyen”.
Kyselyssä yli 75 prosenttia henkilöstöstä oli täysin tai jokseenkin eri mieltä väitteestä: ”Tunnen voivani aikaisempaa paremmin vaikuttaa itseäni ja työtäni koskeviin asioihin.” Valtaosa oli myös sitä mieltä, etteivät johtamiskäytänteet ja esimiestyö ole ainakaan parantuneet, ja yli puolet oli täysin eri mieltä väitteestä, että hallinnolliset tehtävät veisivät nyt vähemmän aikaa kuin ennen.
Opetus- ja tutkimustoiminnan vapauteen lakimuutos ei kuitenkaan arvioinnin valossa ole merkittävästi vaikuttanut, toisin kuin monet ovat pelänneet.
Vaikuttaminen vaatii aktiivisuutta
Vaikka itse yliopistolakia tuskin ihan heti muutetaan uudestaan, keskustelu uudistuksen vaikutuksista on tieteentekijöiden mielestä hyvin tarpeellista: laki luo vain puitteet ja tuleva kehitys riippuu paljon myös yliopistolaisten omasta toiminnasta.
Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi kannusti yliopistolaisia ottamaan kantaa ja vaikuttamaan esimiehiinsä, jotta uusi linjaorganisaatio ei merkitsisi vain ylhäältä alaspäin tulevia käskyjä. Helsingin yliopiston hallituksessa henkilöstöä edustava Ragna Rönnholm totesi, että tilanteessa, jossa opettaja tai tutkija joutuu ongelmiin professorin kanssa, uusi yliopistolaki antaa aiempaa parempia mahdollisuuksia viedä asia ylemmälle taholle.
– Tällaisia puolia ei vielä oikein ole hyödynnetty, Rönnholm totesi.
Kilpailua ja lyhytjänteisyyttä
Matti Vesa Volasen toimittamassa kirjassa käsitellään yliopistojen muuttumista laajemmin kuin vain lakimuutoksen kannalta. Suomalaisten yliopistojen luonne on 1990-luvulta alkaen muuttunut huomattavasti.
– Ulkopuolisen rahan hankinta on tullut entistä merkittävämmäksi asiaksi. Kilpailuasetelma ja oman yksikön näkökulma ovat korostuneet aiempaa enemmän, kuvaili Eeva Rantala muutosten yhtä ulottuvuutta.
– Yliopisto on ainoa paikka, jossa tutkimusta tehdään pääosin määräaikaisissa työsuhteissa, ihmetteli koulutuksen tutkija Juhani Rautopuro, joka käsittelee yhdessä Antero Puhakan kanssa kirjoittamassaan artikkelissa työstressin muutoksia yliopistoissa.
Myös opiskelijoiden näkökulma tulee kirjassa esiin: Elias Laitinen ja Rauli Elenius pohtivat muun muassa sitä, ovatko opiskelijat yliopistoissa asiakkaita vai kansalaisia.
Markkinahypestä vastuullisuuteen
Matti Vesa Volanen pohtii yliopistojen roolia yhteiskunnassa. Pelkkä sivistysyliopiston puolustaminen ei hänen mukaansa enää riitä. Sivistysyliopistoon liittyi ylemmyydentunnetta, ihmisten ja kansojen jaottelua enemmän ja vähemmän sivistyneisiin. Nyt ollaan kuitenkin menossa ojasta allikkoon.
– Ylemmyydentunnon tilalle on tullut markkinahypetys. Se perustuu ideaan, että meidän täytyy pystyä kilpailemaan globaalisti rahasta ja statuksesta, Volanen suomi.
Hänen mukaansa nykyajan yliopiston tulisi olla vastuullinen maailmankansalainen, joka tekee aktiivista yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa.
Arvio kirjasta Toiseksi paras? – Tieteentekijät ja uusi yliopisto julkaistaan Viikkolehdessä 13.4.