Elvi Sinervo -seura
20 vuotta sitten perustettu seura ei ole koolla pilattu, mutta sitäkin vireämpi. Yhdistyksen tarkoitus on vaalia Sinervon kirjailijantyötä ja tehdä tunnetuksi hänen tuotantoaan.
Yksi tärkeä toimintamuoto ovat lukupiirit. Niissä on käsitelty paitsi kirja kirjalta Sinervon tuotantoa, myös muutakin kauno- ja tietokirjallisuutta.
– Viime aikoina olemme lukeneet muun muassa Erkki Tuomiojan isoäidistään Hella Wuolijoesta kirjoittaman Häivähdys punaista ja Rosa Liksomin Hytti numero kuusi -romaanin, kertoo Iiro Kajas.
Kirjailijan nimikkoseuran puheenjohtaja tunnistaa Sinervon ”rimpuilussa” itseäänkin.
Yhteisiä teatterikäyntejä ja retkiä on tehty esimerkiksi Verlan tehdasmuseoon ja Hämeenlinnaan. Siellä vierailtiin vankilassa, jossa Sinervo jatkosodan aikana istui.
Vakaumuksellinen työväenkirjailija ja rauhanaktivisti, runoilija, suomentaja, poliittinen vanki. Muun muassa tätä oli Elvi Sinervo.
Sinervoa tuntemattomille ihmisille kirjailijan nimikkoseuran puheenjohtaja Iiro Kajas esittelisi ensimmäisenä tämän tuotannon kahta eri puolta.
– Usein sanotaan Sinervon oman kaunokirjallisen tuotannon päättyneen 1956 ilmestyneeseen runokokoelmaan Neidonkaivo ja on pohdittu miksi hän sen jälkeen vaikeni kirjailijana.
Tämä ei Kajaksen mielestä tee täysin oikeutta Sinervolle.
– Hyvänen aika, siitä alkoi todella mittava suomennostyö, joka käsittää toista sataa nimikettä ja jatkui Sinervon kuolemaan asti. Sitä ei pidä vähätellä tai unohtaa.
Kääntäjän työn arvoa ja merkitystä ei Kajaksen mielestä aina täysin ymmärretä.
– Suomentajan työ huomataan vain silloin kun suomennos on huono.
Sinervo suomensi muun muassa Hermann Hesseä ja Bertolt Brechtiä. Henrik Tikkasen osoitetrilogia on yksi Iiro Kajaksen suomennossuosikkeja.
Monipuolinen Sinervo
Sinervon ura alkoi Tulenkantajien ja työväen lehdissä julkaistuista teksteistä.
Monelle lienevät Agit-Propin laulamina tuttuja Lintu mustasiipi lennä ja Sinä tiedät luokkasi lait. Molemmat kertovat Kemissä 1949 tapahtuneesta lakkomielenosoituksesta, jossa kaksi työläistä saivat surmansa.
Niinikään Agit-propin tunnetuiksi tekemiä Sinervo-tekstejä ovat Natalia ja SKP:n 30-vuotisjuhlaan kirjoitettu Kivinen laulu. Se, jossa ”tulipatsaina kolme kirjainta loimuaa”.
Sinervon tuotantoon mahtuvat lähes kaikki kirjallisuuden lajit runoista näytelmiin. Yleisesti hänen teoksistaan keskeisimpänä pidetään vuonna 1946 julkaistua romaania Viljami Vaihdokas.
Kajas nostaa esiin myös esikoisteoksen Runo Söörnäisistä, joka nimestään huolimatta on novellikokoelma sekä Palavankylän seppä -romaanin.
– Siinä on paljon hänen omaa henkilöhistoriaansa mukana, kuten muissakin Sinervon teoksissa.
Kiilan kantaviin voimiin kuulunut Sinervo itse kertoi lapsena koetun, kansan kahtia jakaneen kansalaissodan vaikuttaneen syvästi hänen kirjailijan uraansa.
– Sinervo joutui käymään jaakobinpainia siitä, mikä on taiteen ja ideologian välinen suhde, sanoo Iiro Kajas.
Tunnistettavaa rimpuilua
Kajasta kiehtoo paitsi Elvi Sinervon tuotanto, myös tämän persoona.
– Kalevi Kalemaan elämänkertateos Vuorelle nousija antaa Sinervosta kuvan ristiriitaisena ihmisenä, Kajas kuvaa ja sanoo tunnistavansa Sinervon ”rimpuilussa” itseäänkin.
– Hänellä oli myös voimakas taipumus pessimismiin ja skeptismiin. Tunnistan hänessä myös kiinnostuksen hyvin monenlaisiin elämänilmiöihin. Tämä näkyi muun muassa siinä, miten häntä vankilassa ollessaan alkoi muiden poliittisten vankien lisäksi kiinnostaa myös kriminaalien kohtalot ja vaiheet.
Sinervon tuotannossa Kajaksen mielestä tarttumapintaa myös nykylukijalle.
Tuotannossa ja sen kaaressa näkyy vahvasti etsiminen ja ihminen erisorttisten paineiden ristitulessa.
– Se on varmasti jotain, josta tämän päivän monenlaisissa paineissa kärvistelevä nykyihminen voi saada otteen.
Viljami Vaihdokas -romaanin päähenkilöllä oli ”siru sydämessä”.
– Se tekee ihmisestä taiteilijan, Kajas päättelee.
– Sinervo joutui kamppailemaan sen sirunsa kanssa, koska häneen kohdistui niin paljon erilaisia odotuksia eri tahoilta.
Elvi Sinervo
– 4.5.1912–28.8.1986
– Kirjailija, runoilija ja suomentaja. Vakaumuksellinen vasemmistolainen, joka toimi SKP:ssä.
– Kulttuuriyhdistys Kiilan jäsen. Lapsuuden perhe asui Vilhonvuorenkujalla Helsingin Sörnäisissä. Sisar Aira oli myös kirjailija, toinen sisar Sylvi-Kyllikki Kilpi toimi kansanedustajana.
– Joutui vankilaan poliittisen kantansa vuoksi jatkosodan aikaan. Vankilassa kirjoitti vessapaperille osan kokoelmastaan Pilvet.
– Oli naimisissa kansanedustajana toimineen lääkäri Mauri Ryömän kanssa.
No, paljonkos muutit maailmaa? Elvi Sinervon syntymästä 100 vuotta. Juhlatilaisuus su 6.5. Työväenliikkeen kirjastossa. Esiintymässä mm. Sinervon tytär, suomentaja Liisa Ryömä. Tilaisuuteen ilmoittautuminen on päättynyt.
Elvi Sinervo -seura
20 vuotta sitten perustettu seura ei ole koolla pilattu, mutta sitäkin vireämpi. Yhdistyksen tarkoitus on vaalia Sinervon kirjailijantyötä ja tehdä tunnetuksi hänen tuotantoaan.
Yksi tärkeä toimintamuoto ovat lukupiirit. Niissä on käsitelty paitsi kirja kirjalta Sinervon tuotantoa, myös muutakin kauno- ja tietokirjallisuutta.
– Viime aikoina olemme lukeneet muun muassa Erkki Tuomiojan isoäidistään Hella Wuolijoesta kirjoittaman Häivähdys punaista ja Rosa Liksomin Hytti numero kuusi -romaanin, kertoo Iiro Kajas.
Kirjailijan nimikkoseuran puheenjohtaja tunnistaa Sinervon ”rimpuilussa” itseäänkin.
Yhteisiä teatterikäyntejä ja retkiä on tehty esimerkiksi Verlan tehdasmuseoon ja Hämeenlinnaan. Siellä vierailtiin vankilassa, jossa Sinervo jatkosodan aikana istui.
uutiskirje 
