Tuula-Liina Varis totesi kolumnissaan (4.5.), että Ylen ohjelmapolitiikan voi tiivistää yhteen lauseeseen: kyvyttömät suunnittelevat ohjelmistoja haluttomille.
Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungnerin syrjäyttämispäivänä 18.2.2010 Yleisradion hallituksen puheenjohtaja, vuorineuvos Kari Neilimo (s. 1944), opasti maailman muuttuvan lähivuosina niin paljon ja toisenlaiseksi, että Nokia Siemens Networksissa yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Lauri Kivinen (s. 1961) oli pakko valita Yleisradion uudeksi toimitusjohtajaksi.
Mikäli Neilimo tarkoitti maailman muuttuvan entistä kaupallisemmaksi, kaikenlaisten faktojen tunkeminen tavaratalon hyllyjen väliin näkyykin Ylen tv-uutisista lähtien räikeänä piilomainontana. Voisi sanoa Ylen tv-uutisten(kin) muuttuneen tv-lupamaksuilla rahoitetuksi tavaratalo- ja huoltoasemaevankeliumilähetyksen Ilosanoma Oy:ksi.
Joskus tällaista materia- ja kulutuskeskeistä esitystapaa kutsuttiin banaaliksi, voyerismiksi.
Yleissivistyneen perustoimittajan ovat korvanneet tavaratalo-, autoilu-, asuntomarkkina-, pörssikurssimeklari-, ruokaostos-, asemalaiturikyselijä- ja kännykkätoimittaja. Rikostoimittajan pääraportointipaikka näyttää olevan Pasilan poliisiaseman parkkipaikka.
Voi kysyä, ovatko he toimittajia perinteisessä mielessä vai tavarafetisismin maallikkosaarnaajia. Epäilyttävää heidän tavaratalolähetystyössään on, että se tehdään julkisella rahoituksella.
Joskus ”objektiivisen journalismin” aikoina tällaista materia- ja kulutuskeskeistä esitystapaa kutsuttiin banaaliksi, voyerismiksi, konsumerismiksi tai hengettömän latteaksi MTV:läisyydeksi. Mikäli Kari Neilimo tarkoitti maailman muuttuvan lähivuosina hänen oman ammattinsa kaltaiseksi, niin kansantaloustieteessä viljellyn konsumerismin näkökulmasta Yleisradio todellakin edistää kulutuskeskeistä maailmankuvan muodostumista.
Neilimon väitöskirja vuodelta 1975 Tampereen yliopistosta on nimeltään ”Kehitysaluepoliittisten toimenpiteiden yritystaloudellinen tehokkuus”. Pienellä klikkauksella siitä saadaan ”Yleisradion ohjelmapoliittisten toimenpiteiden yritystaloudellinen tehokkuus”.