SDP:n kuva ukkoutuvana ja akkautuvana puolueena koki kovan kolauksen Helsingissä viime lauantaina päättyneessä puoluekokouksessa. Uuden puoluesihteerin Reijo Paanasen, 48, mukaan nuoret tulivat ja käyttivät valtakirjaa, jonka vanhempi puolueväki oli heille antanut.
Alle kolmekymmenvuotiaita oli 500 edustajan puoluekokouksessa 78. Se on historiallisen paljon. Kolmesta varapuheenjohtajasta kaksi, Antti Lindtman Vantaalta ja Eero Vainio Lahdesta, ovat alle kolmikymppisiä.
Koko puoluejohto on varsin nuorekas. Puheenjohtajien, puoluesihteerin ja puoluevaltuuston puheenjohtajan muodostamasta ylimmästä puoluejohdosta ei löydy yhtään yli viisikymppistä.
Paananen huomauttaa, ettei nuorten esiintulo merkitse vallankumousta poliittisessa linjassa.
– Kyse ei ole siitä, että nuoret pyyhkisivät pöytää vanhemmalla väellä. Nuoret ajavat samaa sosialidemokratiaa, kuin vanhemmatkin. Nämä tarjosivat nuorille tilaisuuden näyttää, mitä osaavat ja mitä he puolueelta haluavat.
Helsingin puoluekokouksessa ei sellaisia uusia poliittisia avauksia eikä poliittisia linjauksia, jotka olisivat kivinä hallitustiellä. Paanasen mukaan kokous terävöitti SDP:n linjaa.
– Helsingin puoluekokouksen jälkeen meidän on helpompi kertoa ihmisille, mikä sosialidemokraattien linja on.
Ykköseksi kuntavaaleissa
Paananen yhtyy puoluekokouksessa vallinneeseen optimismiin poliittisen tuulen kääntymisestä vasemmalle Euroopassa. Myös Suomessa hän näkee muutoksesta selviä merkkejä.
– Esimerkiksi SDP:n ehdokasasettelu kunnallisvaaleihin on sujunut etuajassa viimekertaiseen verrattuna. Ympäri maata ulottuva rekrykiertue on tuonut uutta väkeä ehdokkaiksi.
Yhdeksi tuulenosoittajaksi Paananen lukee puoluekokouksessakin näkyneen nuoren polven aktivoitumisen.
Kunnallisvaaleissa SDP aikoo nousta suurimmaksi puolueeksi.
– Tavoite on kova. Mutta kun innostuksen ja avoimen toiminnan henki lähtee kulkemaan ympäri Suomea, se on iso osa voittoa.
Puoluesihteeri näkyy kentällä
Reijo Paananen ei ole vielä päättänyt, palautetaanko hänen edeltäjänsä Mikael Jungnerin poistattama puoluesihteerin huoneen ovi takaisin.
Tärkeintä Paanaselle on poistaa kuvainnollinen pyöröovi, jonka kautta edeltäjät ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin vain yhden puoluekokouskauden jälkeen. Paananen ilmoitti heti valintansa hetkellä olevansa ehdolla tehtävään myös kahden vuoden kuluttua.
Uusi puoluesihteeri lupaa, että hänet nähdään kentällä kiertämässä piirijärjestöjä ja puolueosastoja. Tässä suhteessa hän eroaa edeltäjästään, jota arvosteltiin liiasta viihtymisestä Helsingin puoluetoimistolla.
Kentällä on puoluesihteerille kova kysyntä, Paananen uskoo. Puolueväki haluaa tavata uuden puoluesihteerin kasvoista kasvoihin. Lisäksi syksyn kuntavaalit vaativat kiertämistä.
Paanasta tultaneen arvostelemaan siitä, ettei häntä näy puoluetoimistossa johtamassa sen työtä. Puoluesihteeri tietää, ettei hän voi alinomaa olla maakunnissa.
– Tiedän, mikä haaste tässä on, ja osaan varmasti hanskata molemmat puolet. Pitää hakea tasapaino tehtävien välillä.
Poliitikko vai järjestöteknikko?
Puoluesihteerit jaetaan usein poliitikkoihin ja järjestöpuurtajiin. Paananen ymmärtää järjestötyön vaatimukset, mutta samalla hän käsittää puoluesihteerin tehtävän poliittiseksi työksi.
Paanasen mukaan puoluesihteerillä on poliittinen rooli eritoten nyt, kun puheenjohtaja työskentelee vastuullisessa valtiovarainministerin tehtävässä.
Tarvittaessa puoluesihteeri aikoo muistuttaa hallituspolitiikan arkisissa paineissa toimivia ministereitä puolueen ja puoluekokouksen linjapäätöksistä.
Maakunnissakaan Paananen ei aio liikkua vain järjestöpuurtajana. Puoluesihteerin tehtävänä on viedä puolueen politiikkaa maakuntiin.
– Esimerkiksi alueradiohaastatteluissa ei kysellä Reijo Paanasen kuulumisista, vaan puolueen tavoitteista ja linjasta. Se on politiikkaa. Järjestötyöllä on poliittinen sisältö ja poliittiset tavoitteet.
uutiskirje 
