– Kerron blogissani muun muassa omista kokemuksistani tehdä pienellä rahalla herkullista ruokaa, lupaa Repo.
Hän on kolmen lapsen äiti ja parvekeviljelijä, jolle palkkatöitä omassa ammatissa toimittajana on viime vuosina löytynyt vain satunnaisesti. Siksi perheen ruokabudjetti on tiukka.
Kotona lapsista asuu enää vain yksi, abivuottaan syksyllä käynnistelevä poika.
– Kun viikossa on käytettävissä 50-60 euroa kahden ihmisen ruokaan ja hygieniaan, pitää miettiä tarkoin, mihin rahan käyttää, Repo sanoo.
Metsästä ruokaa
Köyhän keittiön yksi kulmakivi on luonnon antimet. Toinen on kausiruoka.
Juuri nyt Repo suosittelee poimimaan luonnosta nokkosia, joita voi käyttää moniin ruokiin, kuten nokkossämpylöihin, nokkoskääryleihin ja nokkoskeittoon. Hän muistuttaa, että nokkonen on myös oiva hiusten- ja päänahan hoitoaine.
Myös maitohorsma on pian ajankohtainen villivihannes. Se sopii salaatteihin ja keittoihin.
– Villiyrttien kanssa on pidettävä kiirettä. Viimeisetkin pitää kerätä ennen juhannusta, Repo muistuttaa.
Tampereen Kalevassa asuva Repo ei voi kerätä kasveja vilkasliikenteiseltä lähialueeltaan. Mutta parvekkeella kasvavat mausteyrtit, tomaatit, härkäpavut ja jopa muutama perunanvarsi tuovat pikkuista lisää ruokapöytään.
– Enemmän kylläkin iloa, Repo lisää.
Todellista merkitystä perheen ruokataloudelle on sen sijaan sienillä. Repo kerää metsästä joka vuosi melkoiset määrät herkkutatteja ja rouskuja, viime kesänä myös mustatorvisientä.
Torilta hyvää mieltä ja muutama euro
Repo käy sienestämässä Kaupin metsissä. Kulkuneuvona on polkupyörä.
– Jos olisi varaa TKL:n bussilippuun, kävisin myös Teiskossa, hän lisää.
Säilöttyjä sieniä on riittänyt ruokapöytään näihin päiviin asti.
Toisinaan sieniä ja marjoja riittää myös torimyyntiin. Repo myy torilla myös pipoja ja sukkia, sillä hän on intohimoinen käsityöihminen.
Joskus torimyynti voi tosin olla niin heikkoa, että torimaksun kanssa tulos jää miinukselle.
– Mutta niin onneksi käy harvoin. Tammelan torilla oleminen on muutenkin kivaa. Siellä näkee aina tuttuja, Repo lisää.
Kylmäkellarit takaisin
Revot asuvat VVO:n vuokrahuoneistossa, jossa on oma sauna. Sen Repo vaihtaisi ilomielin yhteiseen saunaan, yhteiseen pesulaan ja erityisesti kylmäkellariin. Näitä tiloja ei uusissa kerrostaloissa enää ole, ja se on Revosta harmillista.
– Säilöisin enemmänkin, mutta kaikkea ei voi pakastaa, ei riitä pakkastila ja esimerkiksi hilloille ja mehuille tarvittaisiin kylmäkellari, hän sanoo.
Kylmäkellari olisi tärkeä apu köyhän ruokataloudessa.
Hän toivookin, että kylmäkellareita ja yhteistiloja alettaisiin taas suosia. Tampereen kaupunki voisi Revon mielestä edistää tätä asiaa.
Tarvitaan kekseliäisyyttä
Revon ruokablogiin sopii hyvin vanha slogan, jonka mukaan yksityinen on poliittista.
Revon kokemukset perheen ruokkimisesta niukalla budjetilla ovat hyvä johdatus siihen, että Suomessa on puolen miljoonaa köyhää perhettä, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa.
– Monelle nousee aamulla hiki otsalle, kun miettii, mistä saisi ruokaa tänään.
Ruokapulmiin auttaa Revon mukaan suunnittelu ja kekseliäisyys. Hän toivoo, että vähävaraiset löytäisivät hänen blogistaan käyttökelpoisia ideoita ruuanlaittoon ja ruoka-aineiden hankintaa.
Viljelypalstat kuntoon
Samalla Repo haluaa herätellä yleisemmällä tasolla keskustelua ruokaan liittyvistä kysymyksistä, kuten esimerkiksi ruuan varastointiongelmiin kaupungissa tai vaikkapa palstaviljelyyn, jota Repo ei enää jaksa Tampereella harrastaa, koska kaupungin viljelypalstoilla maaperä on huonoa ja koska kaupunki ei ole järjestänyt niille vesipisteitä.
Repo lähettääkin terveisin kaupungin suuntaan: viljelypalstoille on saatava kunnolliset viljelyolosuhteet.
Repo on myös esittänyt, että kaupunki järjestäisi nuorilleen nuorisoeläintilan, jotta nuoret pääsisivät näkemään ja hoitamaan eläimiä.
Repo aikoo blogissaan haastatella tamperelaisia kunnallisvaaliehdokkaita.
– Yleensähän heiltä kysytään terveydenhuollosta tai liikenteestä. Nyt kysytäänkin ruuasta.
Possua lähiruokatorilta
Repo seuraa tarkkaan ruuan hintakehitystä. Vaikka hinnat ovat laskusuunnassa, luomuruoka on yhä liian kallista köyhälle.
Repo saa lähiruokaa usein ystäviltään, esimerkiksi keväällä raparperia ja syksyllä omenaa.
– Mutta muuten lähiruokaa on vaikea saada. Ruokapiirissä pitäisi olla auto käytössä.
Repo muistelee, että 1970-luvulla, kun hän asui Kissanmaalla, maanviljelijät toivat tuotteitaan suoraan kotiin. Hän toivoo, että suora yhteys lähituottajiin palaisi.
– Tammelan torilla voisi toimia vaikkapa kerran kuussa lähiruokatori, josta saisi kaikkea lähialueelle tuotettua ruokaa aina possusta alkaen, hän ehdottaa.
Blogiin on myös linkki Tampereen Vasemmistoliiton nettisivuilta