Jotkut ikääntyneemmät lukijat saattavat muistaa, millaista politiikka on joskus ollut. Puolueet kuuntelivat kannattajiensa mielipiteitä ja veivät siltä pohjalta asetettuja tavoitteita eteenpäin valtuustoissa ja eduskunnassa. Nyt politiikkaa tahdittaa markkinoiden laki.
Kreikan parlamenttivaaleista odotettiin hengähdystaukoa eurojohtajille, mutta toisin kävi. Kreikan umpikujaan ajaneiden puolueiden saavuttama enemmistö tyydytti markkinoita maanantaina aamupäivän. Iltapäivällä kriisi oli taas päällä Espanjan lainojen koron noustessa yli seitsemän prosentin.
EU:n valtiovarainministerit aloittavat juhannuksensa taas yhdessä kriisikokouksessa Luxemburgissa. Kokouksen keskiöön nousee juuri Espanja, jonka pankkien todellisesta tilasta odotetaan selvitystä. Vasta sen jälkeen tiedetään, kuinka suurta apupakettia Espanja on eurokumppaneiltaan hakemassa pitääkseen pankkinsa pystyssä ja estääkseen kriisin leviämisen. Alustavasti Espanjalle on luvattu sata miljardia euroa.
Yllättävän vähälle huomiolle on jäänyt pureutuminen ongelmien varsinaisiin perussyihin.
Velkakriisin hoitamisen epätoivoisuudesta kertoo, että Espanjan pankkien tila ryöpsähti silmille sen jälkeen, kun eurooppalaisille pankeille oli tehty kaksi stressitestiä, jotka todistivat kaiken olevan hyvin.
Pääministeri Jyrki Katainen maalaili valtionvarainministerinä ottaneensa niskalenkin markkinavoimista. Todellisuudessa europäättäjät ovat itse joutuneet niskalenkin kautta siltaan. Selätyskään ei ole kaukana.
Eurokriisiä on syystäkin yritetty padota ja estää sen leviäminen pienistä suuriin maihin. Tavoitetta ei voi moittia, sen onnistumisesta ovat kiinni tuhansien suomalaistenkin työpaikat. Näissä merkeissä on pidetty jo 28 kriisikokousta, joiden jälkeen asioiden on luvattu olevan hallinnassa. Sen jälkeen pato on taas alkanut vuotaa.
Perusvirhe tehtiin jo kriisin alussa, kun Kreikkaa ryhdyttiin lainoittamaan EU:n sopimusten vastaisesti. Yksityisestä velasta tehtiin yhteistä ja Kataisenkin piikki oli auki ilman vastinetta. Silloin luotiin malli, joka käynnisti nykyisen ruletin.
Valtioiden ylivelkaantuminen ei ole Euroopassakaan mitenkään poikkeuksellista. Kriisit ovat 1800-luvulta alkaen toistuneet suhteellisen säännöllisesti, ja niin Kreikka, Ranska kuin Espanjakin ovat olleet monta kertaa konkurssitilassa. Ulos velkakriisistä on päästy jättämällä velat kokonaan tai osittain maksamatta. Olisimme luultavasti säästyneet monelta ongelmalta, jos näin olisi tehty heti tälläkin kertaa Kreikassa.
Kriisikokousten ketjussa yllättävän vähälle huomiolle on jäänyt pureutuminen ongelmien varsinaisiin perussyihin. Missä viipyvät päätökset pankkien, veroparatiisien ja finanssimarkkinoiden laittamiseksi kuriin? Entä onko markkinoiden valtaan vain pakko alistua?
uutiskirje 
