Anssi Mänttäri on käsikirjoittamansa ja ohjaamansa Morenan (1986) ”Punapartainen”, mies, joka etsii unohdusta, rakkautta ja varsinkin erästä pianistia. Pianistia esittää Claes Andersson, jonka näytelmään perustuu Mänttärin esikoisohjaus Pyhä perhe (1976). Myös Punapartaisen mukana kulkevat traumaattiset perhemuistot. Niihin ja samalla koti-Suomeen siirrytään useissa takaumajaksoissa.
Morena sijoittuu pääosin Berliiniin. Nimihenkilö on tarjoilijatar (Caroline Krüger), johon miehemme ihastuu. Asian tekee selväksi lyhyt kamera-ajo – Mänttärin äärimmilleen pelkistetyn ohjauksen taiteessa moinen dramaattinen liike on kuin u-käännös.
Punapartainen vaeltaa paikasta toiseen ja piirittää aikansa ihastustaan. Tapahtumamiljööt vaihtuvat nautittavasti.
Tunnin mittaiseen elokuvaan on mahdutettu karhean tunnelmoiva ja vivahteikas kohtausten kimara. Siihen tuo oman arominsa päähenkilön kuvan ulkopuolinen kertojan ääni. Tokaisujen joukossa on ironisia pikku helmiä.
Morenan maailmassa on sukulaisuutta Kaurismäen veljesten maailmoihin jopa niin, että Mänttäri voisi olla se kolmas veljes – sopivasti Mika on apulaisohjaaja, Aki äänittäjä. Leffa tuikkii myös omanlaistaan film noirin hehkua, se on kuin terveiset Robert Mitchumin tähdittämälle Marlowe-filmille Verenpunainen yö (1975).
Morena on hauska draamakomedia ja vaellustarina, yksi Mänttärin parhaista.
Morena. Yle Teema torstaina kello 21.55.