Talvivaarasta on tullut monille kirosana, ainakin Kainuussa, jossa kaivos on saastuttanut viime päivinä ympäristöä – niin vesiä, maastoa kuin ilmaakin.
Talvivaarassa tehdyt virheet ja laiminlyönnit muokkaavat samalla mielialoja koko tuotantoalaa vastaan.
Ympäristöhaitoista kärsiviltä paikallisilta asukkailta on kärsivällisyys loppunut – eikä syyttä.
Talvivaarasta on tullut monille kirosana, ainakin Kainuussa.
Kainuussa jos missä tiedetään, että kaivos tuo myös leipää työttömyyden koettelemalle seutukunnalle. Leivän saamiseen liittyviä ympäristörikkomuksia kukaan ei sielläkään hyväksy. Akuutti tilanne onkin ratkaistava nopeasti.
Talvivaarassa on päässyt vaarallisia vesiä pahojen laiminlyöntien seurauksena puhtaaseen luontoon. Viime päivien päästöt ovat osa pitkää rikkomusten sarjaa. Talvivaarassa onkin tehty uskomattoman paljon virheratkaisuja. Yhtiö on vuosien mittaan saanut peräti 92 huomautusta, jotka tavalla tai toisella ovat liittyneet päästöihin.
Virheitä on yritetty peitellä ja selittää mustaa valkoiseksi. Talvivaarassa on unohtunut vanha viisaus eli salailu vain pahentaa asiaa.
Viranomaisten ja Talvivaaran johdon selittelyistä voisi jopa päätellä, että virheet ovat vain sattuneet ikään kuin itsestään. Kukaan ei ota vastuuta. Vallit ovat pettäneet, kun ne vaan on tehty alunperin vähän huonosti. Valvonta on pettänyt, kun ei ole oikeastaan paljon mitään valvottukaan.
Paikallinen Ely-keskus siirtää omaa vastuutaan muille. Ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) nosti ensin kätensä pystyyn, ikään kuin ministeri olisi täysin vallaton. Nyt Niinistö lupaa nimittää perjantaina puolueettoman työryhmän selvittämään viranomaisten ja kaivosyhtiön toimintaa sekä kaivosalaa laajemminkin. Onhan sekin jotakin vuosien toimettomuuden jälkeen.
Valtion puolelta hallintopakko tarjoaa nopeitakin vaihtoehtoja puuttua kaivosyhtiön toimintaan, jos vain on halua ja kykyä. Jos kaivosta ei haluta kokonaan sulkea, niin käytettävissä on myös uhkasakko, väliaikainen ja osittainen sulkeminen.
Ympäristöministerin on syytä kiirehtiä asetettavan työryhmän työtä. Vaarana nimittäin on, että asioiden siirtäminen ulkopuolisista koostuvan työryhmän puitavaksi vain viivästyttää konkreettisten ongelmien ratkaisuja.
Ongelmien aiheuttajilta on vaadittava lupaehtojen täyttämistä sekä myös aiheutettujen vahinkojen korvaamista täysimääräisenä.
Jos ratkaisua ei löydy vapaaehtoisesti, on käytettävä pakkokeinoja. Ongelmiin on löydettävä pysyvät ratkaisut ja nyt saatuja kokemuksia on hyödynnettävä niin tulevissa kuin jo käynnistyneissä kaivoshankkeissa.
Kaivosveroa on syytä harkita vakavasti. Se voi olla yksi toimiva keino puuttua myös ympäristöhaittoihin.