Pintaa syvemmältä
Yksityiset vankilat ovat Yhdysvalloissa useimmiten suuryhtiöiden hallussa. Louisianan osavaltiossa ne ovat kuitenkin eräänlaista kotiteollisuutta, maaseudun piirikuntien sheriffien johtamia yksiköitä.
Tämä antaa niille erikoisen vahvan aseman. Koska ne tarvitsevat sellinsä täyteen, näin tapahtuu. Tyrmäämällä kaikki pyrkimykset lieventää rangaistuksia ovat vankilalobbaajat tähän asti pitäneet huolen siitä, että vankeja riittää.
Louisianassa on Yhdysvaltain ja samalla koko maailman suurin vankitiheys, viisi kertaa suurempi kuin Iranin, 13 kertaa suurempi kuin Kiinan, 20 kertaa suurempi kuin Saksan. Yli puolet vangeista pidetään yksityisissä vankiloissa.
Louisianassa on asukaslukuun verrattuna 13 kertaa enemmän vankeja kuin Kiinassa.
New Orleansin The Times Picayne -lehti, joka vuonna 2005 kunnostautui hirmumyrsky Katrinan tuhojen kuvaajana, julkaisi toukokuussa laajan juttusarjan teemasta ”Louisiana on maailman vankilapääkaupunki”.
Jutuista päävastuussa ollut Cindy Chang totesi järjestelmän tehottomaksi ainakin siinä mielessä, että New Orleans edelleen johtaa maan murhatilastoja. Osavaltio on tilastojen kärkipaikoilla sekä väkivalta- että omaisuusrikoksissa.
Yksi 86 louisianalaisesta istuu telkien takana, melkein tuplasti useampi kuin maassa keskimäärin. New Orleansin mustista miehistä joka neljästoista istuu vankilassa. Joissakin New Orleansin osissa vankila-aika on nuorille miehille aikuistumisriitti.
Tiukka lainsäädäntö johtaa pitkiin rangaistuksiin. Kahdesta automurrosta voi saada 24 vuotta vankeutta ilman armahdusmahdollisuutta. Kolmesta huumerikoksesta voi joutua valtionvankilaan loppuelämäkseen. Varsinkin huumetuomiot ovat kovempia kuin muualla maassa.
1990-luvun alussa, jolloin vankitiheys oli puolet nykyisestä, Louisiana sai määräyksen vähentää vankiloidensa ylikuormitusta. Piti siis joko vähentää vankimäärää tai rakentaa lisää vankiloita. Jälkimmäinen vaihtoehto valittiin.
Uusiin osavaltion vankiloihin ei ollut varaa, mutta joku uuden ajan talousnero keksi, että sheriffejä innostettaisiin rakentamaan vankiloita tulevaisuudessa saatavia tuloja varten. Niitä nousikin joka puolelle osavaltion maaseutua, jossa niillä nykyään on työllistävä vaikutus.
Nämä sheriffien laitokset saavat osavaltiolta 24,39 dollaria vankivuorokautta kohden. Tämä on pienin osavaltion maksama rahamäärä koko maassa ja paljon vähemmän kuin osavaltion omien vankiloiden kustannukset. Jotta jotain jäisi yli, pitää sellien olla lähes täynnä. Siksi sheriffit joutuvat usein soittelemaan toisilleen kysyäkseen ylimääräisiä vankeja.
Sen vuoksi näiden maaseutulaitosten toiminta on hyvin pelkistettyä, muuhun kuin petin tarjontaan ja ruokaan ei juuri ole varaa. Koulutus- tai kuntouttamisohjelmia ei juuri ole. Vangit viettävät laitoksissa aikansa ennen kuin heidät vapautetaan yhteiskuntaan, kädessään 10 dollaria ja bussilippu, Cindy Chang kiteyttää.
Ylijäämä käytetään piirikunnan poliisilaitoksen toimintaan kuten autoihin ja tietokoneisiin. Kyse ei siis ole samanlaisesta yksityistämisestä kuin voittoa tavoittelevien yhtiöiden kohdalla.
Ongelmat liittyvät suureen vankimäärään ja sen aiheuttamiin kustannuksiin sekä osavaltiolle että vangeille. Eräs Arizonan tapaus osoittaa kuitenkin, että myös itsevaltias sheriffi ”vankeinhoitajana” voi olla ongelma.
”Jokainen vankilaan käytetty dollari on dollari, jota ei käytetä kouluihin, sairaaloihin ja moottoriteihin”, Chang toteaa. Hänen mukaansa Louisiana kilpailee toiseksi vankitiheimmän osavaltion Mississippin kanssa kurjimmista kouluista, pahimmasta köyhyydestä, korkeimmasta imeväiskuolleisuudesta. Joka kolmannen louisianalaisen vangin lukutaito on heikompi kuin viidesluokkalaisen. Suurin osa heistä on jättänyt koulunsa kesken.
Sheriffivankilat eivät juuri millään tavoin auta vankeja integroitumaan yhteiskuntaan ja hyvin monet palaavatkin niihin. Osavaltion vankilat taas antavat kyllä ammattikoulutusta, mutta niihin passitetaan pahemmat rikoksentekijät, jotka nykyisten sääntöjen mukaan vapautuvat vasta joskus eläkeiän kynnyksellä, jos silloinkaan.
Monet myöntävät tilanteen olevan järjetön. Paineet muutoksen suuntaan ovat kovat, mutta paineet nykyisen tilanteen säilyttämiseksi ovat tähän asti olleet vielä kovemmat. Ilmeisesti Louisiana tulee säilyttämään paikkansa ”maailman vankilapääkaupunkina” vielä pitkään.
Arizonasta on kuitenkin tulossa kova kilpailija. Paperittomia siirtolaisia metsästetään siellä myös vapaaehtoisvoimin ja heidän väliaikaiseksi säilyttämisekseen perustetaan uusia vankiloita.
Arizonan ilmapiiri on erityisen kova. Sen henkilöitymä on osavaltion pääkaupunkiin Phoenixiin kuuluvan Maricopan piirikunnan maailmankuulu sheriffi Joe Arpaio, joka on vankilansa vartiotorniin ripustanut ison valomainoksen: ”Vapaita paikkoja”.
Arpaio metsästää aktiivisesti Phoenixin kaduilla ”latinon” näköisiä ihmisiä täyttämään näitä paikkoja. Hänen toimintansa on aiheuttanut lukemattomia valituksia ihmisoikeuksien rikkomuksista, mutta sheriffi tekee mitä tahtoo.
Arpaio on esimerkiksi puettanut vankinsa vaaleanpunaisiin alusvaatteisiin, sukkiin ja paitoihin nolatakseen heidät. Hän marssittaa heidät usein Phoenixin kaduille näyttääkseen asukkaille, miten käy, jos ei ole kunnolla. Samoin kahlevankiketjut (chain gang) kuuluvat hänen mainostemppuihinsa. Ei näillä kyllä ole ollut vaikutusta. Murhien määrä lisääntyi Maricopassa 166 prosenttia vuodesta 2004 vuoteen 2007.
Vankilaa on laajennettu ”telttakaupungilla”, jota Arpaio itsekin kutsuu keskitysleiriksi. Kun lämpömittari telttojen sisällä joskus kesäisin on noussut yli 60 asteeseen eikä tuulettimia ole, hän on vain sanonut: Irakissa sotilailla on vieläkin kuumempaa, vaikka he eivät ole edes syyllistyneet rikoksiin.
Mutta ei valtaosaa telttakaupungin asukkaistakaan ole tuomittu mistään, he vain odottavat oikeudenkäyntiä.
uutiskirje 