SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen hiljensi vaalivoittoa riehakkaasti odottavat demarikansanedustajat 23. elokuuta 1994. Puolue oli oppositiossa vastustanut kolme vuotta Esko Ahon hallituksen tekemiä säästöjä. Nyt pääministerin tehtävään valmistautunut Lipponen käänsi puolueen kelkan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa. Myös uusi hallitus joutuu tekemään säästöjä eivätkä niiltä välty sosiaali- ja koulutusmenotkaan.
Muutaman kuukauden kuluttua nähdään, oliko SDP:n nykyisen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen viime viikonlopun puoluevaltuuston puhe samanlainen käänteen merkki. Hän valmensi puolueensa kaadereita kohtaamaan ennakoitua synkemmän talouskehityksen. Suhdannetilanne on heikko ja bruttokansantuote supistui syksyllä, hän sanoi.
Avainsana molemmissa puheissa oli työllisyys, mutta nykyinen hallitus joutuu etsimään uutta kasvua vielä vaikeammalta pohjalta kuin 1990-luvun sinipuna. Huoltosuhde on nyt huomattavasti heikompi ja lisäksi rakennemuutos jyllää. Viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana teollisuudesta on hävinnyt noin 60 000 työpaikkaa.
Leikkauksilla velkatavoite karkaa aina vain kauemmas.
Vientiin ei ole lähiaikoina luvassa vetoapua Euroopasta, sillä ensi vuodelle ennustettu EU-alueen kasvu nousee juuri ja juuri nollan yläpuolelle. Tämä tilanteessa, jossa tuotanto Suomessa ei muutenkaan ole noussut vuoden 2009 romahdusta edeltäneelle tasolle.
Ei siis ihme, että loppusyksyn aikana hallituksen ja johtavien virkamiesten piiristä on alkanut eräänlainen kansalaisten henkinen valmennus. Kyse on tarkoituksellisesta kriisitietoisuuden kasvattamisesta, joka kaiken lisäksi ylittää hallituksen ja opposition välisen rajan. Myös keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä oli viime viikonloppuna synkällä päällä: euroalue on taantumassa, valtio velkaantuu yli 7 miljardia vuodessa, yritysten kilpailukyky on heikentynyt dramaattisesti, irtisanomiset ja lomautukset ovat arkipäivää ja vaihtotaseongelma on vakava.
Kriisitietoisuuden kasvattaminen tähtää hallituksen seuraavaan isoon koitokseen, helmi-maaliskuun kehysriiheen, jossa on määrä päättää uusista sopeutustoimista. Niihin on hallitusohjelmassa sitouduttu, mikäli valtion velan BKT-osuus ei käänny laskuun ja valtion talouden alijäämä ylittää yhden prosentin BKT:sta. Molemmat mittarit näyttävät laukeavan.
Alijäämätavoitteen saavuttamisessa puhutaan nykyisellä 3–4 prosentin tasolla neljän miljardin euron sopeuttamisesta. Hallitusohjelman mukaisesti se tehdään puoliksi menoja leikkaamalla, puoliksi säästöillä. Hallitus on todellisessa pinteessä, sillä hallitusohjelman mukaisten säästöjen ja veronkorotusten riski on syventää taantumaa entisestään omin toimin. Iso-Britannia on tästä näyttänyt jo varoittavan esimerkin. Leikkaukset leikkaavat helposti kasvua ja velkatavoite karkaa aina vain kauemmas.
Lisäksi hallitus tarvitsisi keväällä työmarkkinoiden vetoapua. Siellä suhteet ovat pitkin vuotta olleet jäätymispisteessä, mutta EK:n uusi johto vaikuttaa entistä yhteistyökykyisemmältä.
uutiskirje 