Viime lauantain tulipalo Tazreen Fashions -yhtiön vaatetehtaassa surmasi vähintään 112 ihmistä. Poikkeuksellista siinä oli ainoastaan se, että missään muussa Bangladeshin teollisuuspalossa ei ole yhdellä kertaa menehtynyt näin monta ihmistä.
Kaikkiaan Bangladeshin vaatetehtaiden tulipaloissa on menehtynyt yli 500 ihmistä vuoden 2006 jälkeen.
Vaatetusteollisuus on Bangladeshin tärkein vientiala. Sen 15 miljardin euron vuositulot ovat 80 prosenttia maan vientituloista. Pääosa viennistä suuntautuu Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.
Ainoa uloskäynti suljettu
Hengissä selvinneiden kertomukset Tazreenin palosta rakentavat kuvan surullisen tyypillisestä bangladeshilaisesta tapauksesta.
Vajaa kolme vuotta sitten käynnistetyssä tehtaassa valmistettiin vientiin t-paitoja, poolopaitoja ja fleecepuseroita.
Tehtaan alimmassa kerroksessa oli materiaalivarasto. Viisi seuraavaa kerrosta olivat varsinaista tehdastilaa. Kolme ylintä kerrosta olivat vielä rakenteilla.
Viranomaiset ”huomasivat” vasta palon jälkeen, että yhdeksänkerroksisella talolla olikin rakennuslupa vain kolmea kerrosta varten. Ainoa uloskäynti oli pohjakerroksessa. Sinne johti kolme portaikkoa ylemmistä kerroksesta. Hätäuloskäyntejä ei ollut.
Lauantai-iltana suurin osa tehtaan 1 700 työntekijästä oli lähtenyt jo kotiin. Paikalla oli vielä 600 työläistä, etupäässä naisia, jotka olivat jääneet ylitöihin.
Uloskäynti oli vuoron alkaessa lukittu ulkoapäin, mikä on varsin tavallista. Laki on tosin kieltänyt tämän jo vuodesta 1965 lähtien. Bangladeshin suurin ongelma ei ole lakien puute, vaan piittaamattomuus niistä.
Sammuttimet eivät toimineet
Klo 18.15 paikallista aikaa tuli pääsi irti materiaalivarastossa, ilmeisesti sähkölaitteista.
Palohälytyksen kuuluessa työläiset ryntäsivät kohti pohjakerrosta. Toisen kerroksen kohdalla työnjohtajat pysäyttivät heidät ja sanoivat, että kyse on vain harjoituksesta.
Seitsemän minuuttia myöhemmin savu näkyi ja haisi. Työläiset ryntäsivät uudelleen pohjakerrokseen, mutta eivät päässeet lukitusta ovesta ulos.
Työntekijät lähtivät takaisin portaikkoon pyrkien ylöspäin. Sähköt eivät enää toimineet ja oli pimeää.
Toiset hyppäsivät ylempien kerrosten ikkunoista ulos. Osa hypänneistä kuoli, osa selvisi eriasteisin vammoin.
Palokunta saapui paikalla puoli kymmenen aikoihin, yli kolmen tunnin kuluttua palon syttymisestä. Sen oli ollut vaikea päästä perille, koska monen muun tehtaan tavoin Tazreen sijaitsee keskellä tiiviisti rakennettua aluetta.
Pelastuneista useimmat olivat jääneet katolle odottamaan palokuntaa.
Palokunta löysi raunioista käyttämättömiä vaahtosammuttimia. Eloonjääneet kertoivat, että ne eivät toimineet. Kaikki tiesivät, että ne oli hankittu vain silmänlumeeksi tarkastajien varalta.
Lupauksia ja komiteoita
Tuhannet uhrien omaiset osoittivat maanantaina mieltään vaatien tehtaan omistajia vastuuseen ja parempaa työturvallisuutta. Poliisi oli ripeästi paikalla, pamputti mielenosoittajia ja ampui kumiluoteja sekä kyynelkaasua.
Bangladeshin pääministeri Sheikh Hasina Wajed väitti, että palo oli tuhopoltto. Tehtaan olivat hänen mukaansa – todisteita ei pääministerillä ollut – sytyttäneet poliittisen opposition kätyrit, jotka halusivat vahingoittaa tärkeintä vientialaa ja sitä kautta hallitusta.
Työministeri Rajiuddin Ahmed Raju ilmoitti sulkevansa kaikki sellaiset tehtaat, joissa ei ole vähintään kahta uloskäyntiä. Tällaisia lupauksia on esitetty ennenkin, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään.
Hallitus on asettanut peräti viisi komiteaa tutkimaan Tazreenin onnettomuutta. Vastaavaa on tehty ennenkin suurien palojen jälkeen, mutta raportteja niistä ei ole syntynyt.
Keskiviikkona pidätettiin kolme työnjohtajaa, jotka olivat väittäneet paloa harjoitukseksi. He lienevät hierarkiassa sopivan matalalla tasolla syntipukeiksi.
Bangladeshin vaatetusteollisuuden työnantajaliitto vakuutti ”pysyvänsä uhrien omaisten rinnalla” ja lupasi jokaisen vainajan omaisille 100 000 takan korvauksen. Euroissa tämä veriraha on 965 euroa.
Korvaussumma vastaa vaatetyöläisen lähes kolmen vuoden palkkaa. Minimipalkka, johon alalla moni saa tyytyä, saatiin kesäkuun lakoilla nousemaan 29 euroon kuukaudessa. Se on vähän Bangladeshinkin mittapuissa.
Näin kasvaa kilpailukyky
Bangladeshin palkat kuuluvat maailman alhaisimpiin. Kun lisäksi tingitään työturvallisuudesta ja kaikista muistakin kuluista, on saatu aikaan kilpailukykyinen vaateteollisuus. Kustannustaso on saatu painettua alemmaksi kuin kilpailijoilla, esimerkiksi Kiinalla, Vietnamilla ja Sri Lankalla.
Bangladeshin vaatetusteollisuus onkin jatkuvassa kasvussa. Alan viitisentuhatta tehdasta työllistävät kolme miljoonaa ihmistä, joista 80–90 prosenttia on naisia. Bangladesh on maailman toiseksi suurin vaatteiden vientimaa Kiinan jälkeen.
Hallitus pitää kilpailukyvystä hyvää huolta. 160 miljoonan asukkaan maassa on 95 työsuojelutarkastajaa. Heistä viitisenkymmentä toimii teollisuussektorilla.
Tarkastajien pientä määrää kompensoi se, että heitä pidetään epäpätevinä ja pahasti korruptoituneina.
Periaatteessa tarkastukset tehdään ennalta ilmoittamatta. Käytännössä tehtaiden johtajat yleensä tietävät niistä etukäteen.
Ammattiyhdistystoiminta on sallittua, joskin vaarallista. Tunnettu ay-aktiivi Aminul Islam löydettiin maaliskuussa kidutettuna ja tapettuna, tienpenkalle heitettynä.
Islam oli kidnapattu samalla, 30 kilometriä pääkaupunki Dhakan pohjoispuolella sijaitsevalla Ashulian teollisuusalueella, jossa on myös Tazreen Fashions -tehdas.
Ay-toimintaa tarkkailevat sisäinen turvallisuuspalvelu, erityinen hallituksen osasto ja vastaperustettu teollisuuspoliisi.
Kahdessa vaatetehtaassa oli keväällä palkkaerimielisyyksiä. Mellakkapoliisi nujersi työntekijät rottinkikepeillä, kyynelkaasulla ja kumiluodeilla.
Maine kiinnostaa ostajia
Bangladeshin tehtailijat valittavat olevansa puun ja kuoren välissä. Ulkomaiset ostajat vaativat alhaisia hintoja, nopeita toimitusaikoja ja joustavuutta.
Ravintoketjun yläpäässä Bangladeshin olot saavat huomiota silloin, kun jotain ikävää tapahtuu.
Ikävää tapahtuu sen verran usein, että Yhdysvaltain suurlähettiläs Dan Mozena varoitti Bangladeshin vaatetehtailijoita Aminul Islamin murhan jälkeen: ”Bangladeshin maabrändi” on uhattuna. Mozenan mukaan amerikkalaiset yritysjohtajat soittavat hänelle huolestuneina siitä, että heidän firmansa maine on vaarassa.
Niin moni maailmalla tunnettu vaatemerkki tekee hankintoja Bangladeshin hikipajoista, että on melkein epäreilua nostaa vain joitakin esiin. Sanottakoon siitä huolimatta, että Tazreenin emoyhtiön Tuba Groupin suuriin asiakkaisiin kuuluvat esimerkiksi amerikkalainen Wal-Mart, ranskalainen Carrefour ja ruotsalainen Ikea.
Wal-Martin tiedottaja Kevin Gardner joutui selittelyhommiin kesken kiitospäiväpyhien. Tazreen oli toukokuussa 2011 saanut Wal-Martin omassa tarkastuksessa oranssin merkinnän. Se tarkoittaa suuria työturvallisuusriskejä.
Elokuun 2011 tarkastuksessa Tazreen oli päässyt luokkaan keltainen eli keskisuuret riskit. Sen jälkeen tarkastuksia ei ole tehty.
Wal-Martin sisäisen järjestelmän mukaan kolme oranssia merkintää kahden vuoden sisällä tarkoittaa sitä, että tehdas putoaa vuodeksi pois alihankkijoiden joukosta.
Wal-Mart antoi myös virallisen julkilausuman, jonka mukaan ”ajatuksemme ovat tämän tragedian uhrien perheiden luona”. ”Paloturvallisuus on kriittisen tärkeä tekijä arvioidessamme tehtaita”, vakuutti yhtiö.
Rikollista piittaamattomuutta
Vaatetusteollisuuden säällisten työolojen puolesta kansainvälisesti kampanjoiva Clean Clothes Campaign (CCC) ei luota yhtiöiden omiin tarkastuksiin ja luokituksiin.
”Nämä yhtiöt ovat vuosikausia tienneet, että niiden yhteistyökumppaneiksi valitsemat tehtaat ovat surmanloukkuja. Se, etteivät yhtiöt ole puuttuneet asioihin, lähenee rikollista välinpitämättömyyttä”, sanoi CCC:n Ineke Zeldenrust järjestön tiedotteessa sunnuntaina.
lehti 