– Telakkateollisuus pitää tarvittaessa pelastaa valtion vahvemmalla roolilla ja omistuksella. Telakkateollisuus on sellainen teollisuuden ala, että joko sitä on jossain maassa tai sitä ei ole. Sitä ei pysty ajamaan alas ja taas nostamaan. Kuolinisku on lopullinen, pitkän linjan telakkamies, vasemmistoliiton kansanedustaja Kari Uotila sanoo.
– Näin on käynyt Ruotsissa, Englannissa ja Tanskassa.
Uotila on eduskunnan talousvaliokunnan keskustalaisen puheenjohtajan Mauri Pekkarisen linjalla. Pekkarinen sanoi muun muassa MTV3:lla tiistaina, että olisi valmis harkitsemaan valtion ryhtymistä telakkayhtiö STX Finlandin omistajaksi. Hallituksella on hänen mukaansa kaksi vaihtoehtoa. Se voi ryhtyä telakan aktiiviseksi omistajaksi tai löytää muita tukikeinoja.
STX:n Turun telakka hävisi vuoden lopussa saman yhtiön ranskalaiselle telakalle tarjouskilpailun suuresta risteilyaluksesta. Häviön arvioidaan merkitsevän jopa tuhansien työpaikkojen menetystä.
Valtio-omisteisuus laajentaa tukikeinojen valikoimaa
Uotila kannattaa valtion strategista omistusta telakkateollisuudesta. Siihen hän ei nyt ota kantaa, kuinka suurella osuudella valtion pitäisi lähteä liikkeelle.
Uotila arvioi, että suurtilauksen menettäminen Ranskaan ratkaisi osaltaan se, että Ranskassa valtio on mukana telakassa 30 prosentin omistusosuudella.
– Kun valtio on omistaja, sen mahdollisuudet tuen antamiseen ovat suuremmat kuin muuten. Suomalaisten pitäisikin pyrkiä samaan eli valtion omistuksen kautta laajentamaan keinovalikoimaa tällaisissa tilanteissa.
Uotila arvioi myös, että Ranskan kanssa oli vaikea kilpailla, koska maassa on merkittävä sotalaivateollisuus ja valtio pystyy sen avulla tasapainottamaan siviilituotantoakin.
– Kilpaileminen Ranskan ja Italiankin kanssa on varmasti vaikeaa, mutta suomalainen osaaminen on sitä luokkaa, että mahdollisuuksia on, jos valtio ottaa vahvemman roolin.
Uotila toteaa, että yksi maa ei voi jäädä laivanrakennusalalla vallalla olevan tukemiskäytännön ulkopuolelle.
– On ymmärrettävä että vaikka laivanrakentamisessa on paljon sairastakin kilpailua ja tukipolitiikkaa, se on merenkulun ohella ala, joilla globaalisti hyväksytään poikkeuksellinen tukipolitiikka, hän sanoo.
– Vaikka laivanrakentamisessakin on pyritty pääsemään suorista tuotantotuista eroon, niitä on korvattu erilaisilla innovaatio- ja ympäristötuilla ja rakennusaikaisen rahoituksen tukijärjestelmillä, jotka perustuvat kuitenkin siihen, että se on todettu alaksi, jota on tuettava.
Risteilyalukset pitkälti Suomesta
Uotila on huolissaan erityisesti risteilyalusten rakentamisesta tulevaisuudessa Suomessa. Ei riitä, että tyydytään arktiseen osaamiseen, jolla Helsingin telakka menestyy.
– Risteilyalusbisnes on säilytettävä myös. Se on nykymuodossaan pitkälti saanut alkunsa Suomesta 60-70-luvun vaihteessa.
Uotila toteaa, että risteilyalusten rakentamisessakin on pitkä osaamisketju, joka muodostuu satojen laitetoimittajien ja muiden yritysten kokonaisuudesta.
– Näitä ei pidä menettää tilapäisten vaikeuksien vuoksi, hän sanoo.
Hän sanoo, että yksittäisen loistoristeilijän tilauksen menettämisellä on suuri vaikutus Suomen työllisyyteen.
– Enemmän olen kuitenkin huolissani koko alan puolesta. Jos telakkateollisuus häipyy Suomesta, se tarkoittaa kymmeniä tuhansia työpaikkoja pysyvästi, hän muistuttaa.
– Paperi- ja metsäteollisuuden ja it-sektorin hiipumiselle on yritetty löytää korvaajia, mutta hirveästi ei ole löytynyt. Työpaikoista pitää pitää kiinni. Toivottavasti hallitus tiedostaa, että tämä on kohtalonkysymys ja siksi ei pidä sortua nippeleihin vaan tehdä jämäkät toimet valtion roolin suhteen.
lehti 