Vasemmistoliiton kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen oli joulun välipäivinä kolmen työvuoron verran sijaisena vanhassa työpaikassaan ja on saanut siitä kriittistä palautetta.
Työpaikka on muistisairaiden osasto Riihimäen terveyskeskuksessa. Pekonen kertoi työrupeamastaan etukäteen avoimesti facebookissa. Hän on lähihoitaja ja häntä pyydettiin sijaiseksi hoitajapulan vuoksi.
Juttu kuitenkin mutkistui, kun terveyskeskuksesta kerrottiin paikalliselle Aamuposti-lehdelle, että sijaispulaa ei ole ja kansanedustaja tuli ylläpitämään ammattitaitoaan. Pekonen on saanut kuulla, että vei ahneuksissaan jonkun työtä todella tarvitsevan mahdollisuuden ansaita palkkaa.
– Ihan kuin hoitajia olisi jonoksi asti. Iltavuorossa ollut hoitaja oli jo joutunut kuluttamaan kohtuuttomasti aikaa sijaisen soittelemiseen ja kertoi minun olevan viimeinen oljenkorsi, Pekonen sanoo.
Ei ole ikävä hoitajan työtä
Pekonen on tyytyväinen siitä, että sai mahdollisuuden nähdä terveyskeskuksen arjen sisältä päin.
– Kansanedustajana pääsen vierailemaan lähes joka paikkaan, mutta se ei ole sama, hän sanoo.
– Paikat siivotaan ja sanotaan, että asiat ovat hyvin, ilmapiiri on hyvä ja pomot kivoja.
Työntekijänä tilanne on toinen.
– Minulla oli ikävä vanhaan työpaikkaan, Pekonen sanoo.
– Huomasin kuitenkin, että vaikka vanhukset olivat ihania, en ikävöinyt työtä, vaan työkavereita ja yhteistyötä.
Pekonen arvioi, että joulun pyhinä tilanne helposti kärjistyy hoitoalalla, jos sovittujen vapaiden ja lomien päälle tulee sairastumisia.
– Ensimmäiseksi sijaisuuspäiväkseni oli muutenkin jo suunniteltu pieni henkilöstömitoitus. Muistisairaiden 24-paikkaisella osastolla oli aamuvuorossa neljä hoitajaa, iltavuorossa kolme ja yövuorossa kaksi.
Hoitajamitoitukseksi tuli sille päivälle 0,375. Kesällä voimaan astuvan vanhuspalvelulain suositusten mukainen henkilöstömitoitus 0,5 ei täyttynyt lähimainkaan.
– Työtä ei voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Siksi sitä ei ole ikävä, hän sanoo.
– Koko ajan on tehtävä valintoja. Ajetaanko asiakkaan parta tänään vai jätetäänkö huomiselle, löytyykö kaksi minuuttia potilaan selän rasvaamiseen. Joutuu selittämään, että tänään emme voi nostaa sinua sängystä, kun on niin vähän henkilökuntaa ja illalla vielä vähemmän, eivät saa autettua takaisin sänkyyn.
Kaunistellaan
Pekonen toteaa, että vanhat tutut työtoverit ilmiselvästi halusivat välttää hänen kuormittamistaan valituksella.
– Pyytelivät anteeksi, kun oli niin vähän työntekijöitä tai käsipyyhkeet olivat loppu. Mitä sitä minulta pyydetään anteeksi? Sen takia minä ja päättäjät ylipäätään olemme, että meille kerrotaan epäkohdista.
Silti Pekonen välttyi erityiskohtelulta ja teki töitä kuten muutkin.
– Muistisairaista vain yksi tunnisti, että se on kansanedustaja, joka täällä pyllyjä pyyhkii, kansanedustaja kertoo.
Hän on huomannut, että erityisesti hoitoalalla helposti kaunistellaan asioita esimerkiksi mediaan päin.
– Mutta eivät asiat parane keskenään vatvomalla. Ne pitää saada näkyviksi, hän sanoo.
– Tämä tuntuu olevan ongelma etenkin kuntasektorilla hoitoalalla, jossa hoitajat eivät uskalla tuoda epäkohtia päivänvaloon.
Hän sanoo saaneensa kansanedustajana ollessaan lukuisia yhteydenottoja hoitoalan ihmisiltä eri asioista.
– Viestin lopussa on poikkeuksetta mainita siitä, ettei viestin lähettäjää saa ilmiantaa, hän kertoo.
Hän muistaa nuorena hoitajanakin törmänneensä tilanteeseen, jossa nurkat siivottiin, rikkinäiset pyörätuolit piilotettiin ja mummot nostettiin istumaan, kun päättäjiä oli tulossa vierailulle.
– Sitten kumarreltiin ja sanottiin, että kaikki on hyvin. Seuraavana päivänä huudettiin toinen toisillemme, kun asiat eivät parane.
Pekonen on kerran joutunut esimiehen puhutteluunkin, kun ei ollut lehtihaastattelussa kaunistellut hoitoalan tilannetta. Eikä hän aio kaunistella jatkossakaan.
– Yritän taistella hoitajien ja hoitoalan puolesta.
lehti 