Suomen Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen sanoo, että Syyrian sisällissodan molemmat osapuolet ovat syyllistyneet järkyttävään hävitykseen:
– Järjetön tappaminen pitäisi saada loppumaan. Se on syyrialaisten kannalta tärkeintä.
Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa sijaitsevan instituutin johtaja Kerkkänen on seurannut kriisiä koko ajan hyvin läheltä. Suurin osa instituutista on evakossa naapurimaissa, pääosin Libanonin Beirutissa. Kerkkänen itse käy säännöllisesti Damaskoksessa.
Väkivallan kierre vain jatkuu ja siitä tulee itsetarkoitus.
Molemmat pitkittävät tappamista
Kerkkänen sanoo, että Syyrian sisällissodassa ei ole asetelmaa hyvät vastaan pahat.
– Ei ole mitään mustavalko-asetelmaa. Se on valtataistelua, se on sisällissotaa. Se on taistelua, jossa presidentti Bashar al-Assadin hallinto on aiheuttanut suurimman osan hävittämisistä ja tappamisista. Mutta kuten tällaisessa sisällissodassa, hävitystyö ei ole ollut mitenkään yksipuolista.
Kerkkänen sanoo sodan molempien osapuolten pitkittävän tappamista, vaikka pitäisi olla nähtävissä, että aseellisesti tätä konfliktia ei saada ratkaistua.
Sotaa pitkittää Kerkkäsen mukaan se, että kumpikaan osapuoli ei hyväksy toisen olemassaoloa. Molemmat puhuvat toistensa ohi. Siten edellytykset rauhanneuvotteluilta puuttuvat.
Tunisian ja Libyan esimerkki
Kerkkänen arvioi, että Syyrian konflikti ei olisi ryöpsähtänyt tällä tavalla nopeasti avoimiin liekkeihin, ellei juuri olisi koettu Tunisian ja Libyan kansannousuja.
– Kansalaiset eivät olleet Assadiin kyllästyneitä. He olivat kyllästyneitä korruptioon. Korruptio ärsytti tavallisia syyrialaisia. Sen kitkeminen oli oikeastaan tyytymättömien ensimmäisiä vaatimuksia.
Korruptiosta tuli Kerkkäsen mukaan Syyrian talouden osittaisen vapautumisen ja maan vaurastumisen ikävä kääntöpuoli.
Korruptiosyytökset eivät kohdistuneet suoraan presidenttiin, mutta ne linkittyivät ilmiselvästi Assadin perheeseen.
– Syyriassa vaadittiin myös poliittista reformia, monipuoluejärjestelmää. Siellä vaadittiin hätätilalain poistamista, joka oli ollut voimassa vuodesta 1963 asti. Muutaman ensimmäisen kuukauden aikana ei Assadin poistumista vaadittu.
Kaikki ei ollut huonosti
Länsimaiden medioissa on Kerkkäsen mukaan usein liian helposti valittu Assadin vastainen puoli. Totta kuitenkin on, että presidentti Assadin ja häntä edeltäneen isänsä Hafez al-Assadin 40-vuotinen valtakausi on ollut poikkeuksellisen vakaata aikaa Syyrian historiassa ja pääosin rauhan aikaa.
Kerkkäsen mukaan on mennyttä aikaa romantisoimatta väärin nähdä, että elämä Syyriassa olisi ollut täysin pahaa ja toivotonta koko ajan:
– Ei se sitä ollut. Oikeastaan tavalliselle syyrialaiselle elämä oli, jos niitä olosuhteita arvioidaan, niin ihan ok. Oli tiettyjä asioita, joita ei voinut tehdä. Ei Assadin Syyriaa pidä demonisoida, että se olisi ollut joku totaalinen paha.
Loppua ei näy valtataistelulle
Kerkkänen arvioi, että rajuihin sisällissodan liekkeihin roihahtaneesta valtataistelusta päävastuu on Assadia ympäröivällä klikillä. Se luuli pystyvänsä kovin ottein pistämään orastavan kansannousun kuriin.
– Mutta yhtä lailla oppositio olisi voinut valita tien, että se ei olisi tarttunut aseisiin. Se olisi voinut olla provosoitumatta. Nyt ei ole mitään takeita siitä, että tulevassa Syyriassa vapaus olisi sen suurempi kuin on ollut aikaisemmin.
Kerkkäsen mielestä opposition on turha kuvitella, että valtataistelu loppuisi edes siihen, että Assad henkilökohtaisesti kukistuisi. Maassa on 2,5 miljoonaa alaviittia, joilla on hallussaan suurin osa maan merkittävästä aseistuksesta.
– Kaiken tämän jälkeen alaviitit eivät todennäköisesti ole niin naiiveja, että he ajattelisivat, että kun he heittävät aseet pois, niin heille taputetaan. Pikemminkin he pelkäävät, että heidät tapetaan.
Aiheesta enemmän perjantaina 18.1. ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
