– Eutanasia on tarkoitettu vain sellaisiin tapauksiin, jotka ovat toivottomia kivun ja hoidon näkökulmasta. Ihmisellä pitää olla oikeus elää viimeiset hetkensä ilman kipua ja kuolla ilman kärsimystä, Esko Seppänen sanoi torstaina Eutanasia – puolesta ja vastaan -kirjan julkistamistilaisuudessa eduskunnan kansalaisinfossa Helsingissä.
Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko on toimittanut yhdessä SDP:n entisen kansanedustajan, lääkäri Ilkka Taipaleen kanssa teoksen, jossa on 23 kirjoittajan artikkelit asiasta.
Seppänen toteaa, että sana eutanasia juontuu kreikan kielestä ja tarkoittaa hyvää kuolemaa.
”Esiintyy näkemystä, että vanhukset murhataan eutanasialla.”
– Eutanasia ei ole kuoleman valintamyymälä, josta saa ostaa vapaasti kuolemapalveluja, vaan erittäin tarkoin prosessein lainsäädännöllisesti säädelty tapahtuma toivottomien, kärsivien ihmisten kuoleman jouduttamiseksi tilanteessa, jossa he ovat joka tapauksessa kuolemassa ja jossa toivoa parantumisesta ei ole.
Hän toteaa, että keskustelu asiasta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on yksioikoista.
– Esiintyy näkemystä, että vanhukset murhataan eutanasialla. Tällaiset ennakkoluulot pitää tappaa.
Seppänen toteaa kirjassa, että hallitus ei tuo eduskuntaan aloitetta eutanasian sallimisesta ja arvioi, että kukaan yksittäinen kansanedustajakaan ei tee aloitetta näin herkästä asiasta.
– Kansalaiset voivat saada eduskunnan ottamaan kantaa eutanasiaan kansalaisaloitteen muodossa, hän ehdottaa. Asiasta onkin tiettävästi valmisteilla kansalaisaloitteita jopa useammalla taholla..
Kivusta, hoidosta ja moraalista
Teoksessa on näkemyksiä – sen nimen mukaisesti – eutanasian puolesta ja sitä vastaan. Monet artikkelit käsittelevät kuolemaa ja sitä edeltävää vaihetta eivätkä ota suoranaisesti kantaa avustettuun kuolemaan. Kirjoittajina on lääkäreitä, hoitajia, tukijoita, omaisia ja vakavasti sairaita ihmisiä. Koskettavinta kirjassa lienee Minna Pekolan kirjoitus, joka sisältää hänen isänsä Tapio Pekolan päiväkirjamerkinnät ajalta juuri ennen Sveitsissä toteutettua avustettua itsemurhaa.
Kirjailija Tuula-Liina Varis kirjoittaa vuodestaan, jolloin jäi sisartensa kanssa ilman aikuisia, kun kaikki kuolivat ympäriltä. Sisäministeri Päivi Räsänen kertoo, miksei hyväksy kuolemassa avustamista. Taiteilija Maarit Österman kuvailee, millaista on elää kivun vankina. Entinen apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen lähestyy eutanasiaa juristin näkökulmasta. Sairaanhoitaja Aija Immonen jakaa saattohoitokodin arjen hoitajan näkökulmasta. Terveydenhoitaja Marja Kohonen kirjoittaa toivosta, joka on kuolemansairaalle jotain muuta kuin toivo paranemisesta.
Hoito kuntoon
Yksi kirjan kirjoittajista, vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja ja psykiatri Claes Andersson pitää kirjaa tärkeänä avauksena.
– Kyllä, kyllä näiden asioiden pohtiminen eri kanteilta on välttämätöntä. Kirja nostaa julkiseen keskusteluun asioita, jotka ovat erittäin ajankohtaisia ja koskevat hyvin monia ihmisiä, hän sanoi.
Andersson puoltaa eutanasiaa, mutta asettaa sille tarkat rajat: parantumaton, etenevä sairaus, jonka kaksi erikoislääkäriä on todennut, ja potilaan uskottava oma harkinta. Lisäksi hänestä ketään lääkäri ei saa pakottaa osallistumaan eutanasian käytäntöönpanoon.
Tilaisuudessa hän muistutti siitä, että suomalaisten elinikä on jo yli 80 vuotta ja sen ennakoidaan nousevan nopeasti.
– Kun iän myötä ihmisille tulee yhä enemmän sairauksia, joudumme pohtimaan eutanasiaa perusteellisesti. Vanha musta tuntuu -käytäntö ei enää riitä,.
Andersson pitää tärkeimpänä tavoitteena sitä, että saattohoito saataisiin Suomessa kuntoon. Nyt maassa on neljä saattohoitokotia.
– En tarkoita, että meillä pitäisi olla paljon saattohoitokoteja, vaan sitä, että lääkäreiden ja hoitajien koulutusta tehostettaisiin siltä osin, että hoito olisi hyvää myös sairaaloissa ja avohoidoissa. Se on minusta välttämättömin muutos, joka pitäisi saada lakiin kirjoitettua.
Andersson huomautti myös, että eutanasiaan ja hyvään kuolemaan liittyviä asioita pitää tarkastella laajasti ja harkiten.
– Niihin liittyy myös monia yhteiskunnan suhtautumisen ja moraalin kannalta keskeisiä asioita. Jotkut ovat käyttäneet karkeita sanontoja eutanasiaa vastaan puhumalla esimerkiksi Natsi- Saksata. Tällaisilla yleistyksillä asiaa ei voi viedä eteenpäin. Uskon, että kirja auttaa nyansoimaan tätä keskustelua.
Esko Seppänen & Ilkka Taipale (toim): Eutanasia – puolesta ja vastaan. Into Kustannus 2013. 276 sivua.
uutiskirje 
