Yhdysvaltain hyökkäyksestä Irakiin on kulunut kymmenen vuotta. Presidentti George W. Bushin aamuyöllä 20. maaliskuuta 2003 aloittamassa sodassa onnistuttiin kaatamaan Saddam Husseinin hallinto muutamassa viikossa, mutta siitä vaikeudet vasta alkoivat. Yhdysvallat juuttui Irakiin vuoteen 2011. Hyökkäyksen synnyttämän väkivallan seurauksena kuoli arviolta 110 000 irakilaista ja lähes 4 500 amerikkalaista.
Yhdysvaltain kansainvälinen maine mureni pitkäksi aikaa. Se jäi kiinni valehtelusta, kun joukkotuhoaseita ja Saddamin yhteyksiä terroristiverkosto al-Qaidaan ei löytynytkään. Kuvat Abu Ghraibin vankien kidutuksesta järkyttivät maailmaa.
”Sumutusta ja teatteria”
Kansan Uutiset käsitteli maaliskuussa 2003 sotaa tavalla, jossa useimmat ennakoinnit ja arviot pitivät jälkeenpäin katsottuna kutinsa erittäin hyvin.
KU:n pääkirjoituksessa todettiin jo hyökkäyksen aattona 19.3. 2003 se, mistä sodassa todella oli kysymys:
”Yhdysvallat on kuitenkin lähdössä sotaan juuri Saddamin kukistamiseksi. Aseriisunta on ollut Bushin hallinnolle alusta lähtien toisarvoinen tavoite. Poika Bushin tavoite on hoitaa loppuun se, mikä isä Bushilta jäi kesken: Saddamin kukistaminen, Irakin ja sen öljyn alistaminen Yhdysvaltain komentoon. Kaikki muu — asetarkastuksetkin — on ollut pelkkää sumutusta ja teatteria kansainvälisen yleisön edessä”.
”Jälleenrakennus republikaaneille”
Samana päivänä KU:n ulkomaansivuilla kerrottiin myös se, miten sodan jälkihoidossa tulee käymään. Jälleenrakennus yksityistetään republikaaneja tukeville yhtiöille:
”Amerikkalaislehtien käsiinsä saamien luottamuksellisten dokumenttien mukaan hallitus tilaa 1,5 miljardin dollarin (n. 1,4 miljardia euroa) urakat yksityisiltä amerikkalaisyrityksiltä. Yhteistä toistaiseksi tiedossa oleville yhtiöille on se, että ne ovat olleet huomattavia rahoittajia republikaanipuolueen vaalikampanjoissa”.
”Avustusjärjestöille, joilla yleensä on ollut päävastuu sotien jälkihoidosta, on luvassa vain murto-osa yhtiöiden rahoista, 50 miljoonaa dollaria”.
Jutussa kerrottiin aivan oikein sekin, että suuret urakat saa varapresidentti Dick Cheneyn aiemmin johtama Halliburton-yhtiö.
”Vaikeudet odottavat asutuskeskuksissa”
Edelleen saman päivän KU:ssa vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes korosti, ettei sodalle ole oikeutusta:
”Yhdysvaltain esittämälle ajatukselle siihen kohdistuvasta välittömästä uhasta ja oikeudesta näinollen itsepuolustukseen Irakiin hyökkäämällä ei mielestäni löydy uskottavia perusteita”.
KU:ssa 19.3. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja, eversti Pertti Salminen kuvasi tulevan sodan kulkua juuri niin kuin sitten tapahtuikin. Irakin joukoista ei ole amerikkalaisille vastusta. Vaikeudet alkavat vasta sotimisen siirtyessä asutuskeskuksiin.
Salminen povasi, että amerikkalaiset yrittävät saada aikaan shiiojen kansannousun ja romahduttaa näin Irakin hallinnon sisältä päin.
– Jos kansannousua ei tapahdu, tämä tulee kestämään pitkään. Jos amerikkalaiset menevät kaupunkiin sisälle, silloin alkaa raju sota, Salminen ennusti.
”Bushin ristiretki”
Maaliskuun lopulla oli jo analyysien aika. Professori Raimo Väyrynen Helsingin yliopistosta sanoi KU:lle, että sodan taustalla ovat ideologiset tekijät. Nyt paikataan sitä, mikä vuonna 1991 jäi kesken.
– Presidentti George Bushilla on selvästi henkilökohtainen uskonnollispohjainen vakaumus siitä, että hänellä on oikeus ja velvollisuus edistää vapautta. Tämä on konkreettinen tapa edistää moraalis-poliittista maailmankuvaa, joka on koko hänen poliittisen ajattelunsa perusta.
Väyrynen näki Bushin toiminnassa ristiretkeä oikean ja moraalisen maailman puolesta sillä tavalla kuin asia hänen hallinnossaan määritellään. Konservatiivijohtoiset amerikkalaiset think tankit, aivoriihet, vaativat jo ennen syyskuun 2001 terrori-iskuja Amerikkaa levittämään omia arvojaan koko maailmaan ja luomaan Amerikan johdolla uutta maailmanjärjestystä.
Väyrynen sanoi, että Irakin sodassa on ainakin osaksi kysymys tämän uuden maailmanjärjestyksen luomisesta.