Kyproksen tukipaketin ympärillä on käyty kovaa uhkapeliä korkeilla panoksilla. Kuka räpäyttää ensimmäisenä silmiään? Kenen kouraan jää Musta Pekka?
Kuukausien neuvottelut huipentuivat viime viikonloppuna sopimukseen Kyproksen tukipaketista. Kyproksen parlamentti kaatoi sen kuitenkin jo parin päivän kuluttua.
Seurauksena Euroopan unionin elimistöön koteloitunut kriisivirus aktivoitui jälleen ja alkoi nopeasti levittää tulehdusta.
Talletussuojan tiedetään nyt olevan aprillia.
Ilma täyttyi kysymyksistä. Menevätkö Kyproksen pankit nurin? Joutuuko Kypros eroamaan eurosta? Alkavatko kriisin partaalla olevat suuret euromaat horjua? Onko tässä alku koko euron hajoamiselle?
Kuten asiaan kuuluu, EU:ssa ryhdyttiin heti etsimään syyllisiä.
Tallettajavastuu
Kyproksen parlamentin EI on ainutlaatuinen pelastuspakettien historiassa. Mutta ainutlaatuinen oli myös paketin sisältö ja erityisesti siihen kuuluva talletusvero.
Jotkut ovat sanoneet, että nyt vihdoinkin toteutui sijoittajavastuu. Paketissa ei kuitenkaan kajottu pankkien omistajiin, vaan tallettajiin. Yli sadantuhannen euron talletuksille olisi tullut kertaluonteinen 9,9 prosentin vero ja rajan alle jääville 6,75 prosentin vero.
Talletusvero oli EU:n, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ehto sille, että Kypros saa 10 miljardin euron luotot. Verolla arvioitiin kerättävän 5,8 miljardia euroa.
Ei ole syytä itkeä kyproslaisiin pankkeihin sijoitusluonteisia suurtalletuksia tehneiden veroa, olivatpa he venäläisiä oligarkkeja tai norjalaisia laivanvarustajia. Heidän kuuluu tietää, että kun rahaa pesee, se voi kutistua.
Mutta oheisvahinkona vero olisi silpaissut siivun myös pientallettajien rahoista. Maassa, jossa sosiaaliturva ei ole pohjoismaisella tasolla, moni yrittää säästää esimerkiksi vanhuudenpäiviään tai lastensa kouluttamista varten.
Loppu lapsenuskolle
Olennaisinta on kuitenkin se, että 100 000 euroa on EU:ssa kovalla tohinalla sovittu talletussuojan raja. Tuon saldorajan alittavilla tallettajilla on siis ollut kaikki syyt luottaa siihen, että heidän säästönsä ovat turvassa.
Niinpä ei ole aivan tuulesta temmattua väittää, että tavalliset kyproslaiset säästäjät petettiin ja heidät aiottiin ryöstää.
Tämä on asian periaatteellinen puoli. Käytäntö tuo lisäuhkia.
Vanhan sanonnan mukaan luottamuksen voi menettää vain kerran. Kun EU oli nyt Kyproksen kohdalla valmis sanomaan, että talletussuoja olikin vain aprillia, tämä varmasti muistetaan.
Jos Kypros-kriisi saadaankin selätettyä, luottamuspula palaa heti, kun kriisi seuraavan kerran aktivoituu vaikkapa Espanjassa tai Italiassa. Säästäjät tietävät nyt, etteivät heidän rahansa ole pankeissa välttämättä turvassa.
Talletuspako käynnistyy varmuuden vuoksi hyvissä ajoin ennen kuin pankit suljetaan tai tilit jäädytetään. Talletuspako 40 tai 60 miljoonan asukkaan maassa vaikuttaa koko Eurooppaan enemmän kuin 1,1 miljoonan kyproslaisen tilitapahtumat.
Fiksut suursijoittajat osasivat varmaan Kyproksessa hajauttaa ajoissa talletuksensa useisiin pankkeihin ja useille tileille. Tämän jälkeen sen varmaan hoksaavat vähän hitaammatkin.
Presidentin tahto
Miten homma taas kerran meni sähläykseksi?
Kyproksen rahoitustarpeeksi oli arvioitu suunnilleen 17 miljardia euroa. Erityisesti IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde ja Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble pitivät tärkeänä, että Kyproksen velkataakka ei nouse yli ”kestävän tason”.
Tällaiseksi tasoksi arvioitiin 10 miljardia euroa. Loppu piti saada muuten kuin lainalla, ja keinoksi valittiin talletusvero.
Talletusvero tuli mukaan myös siksi, että Saksassa on vaalit puolen vuoden kuluttua. Liittokansleri Angela Merkel ei halunnut mielikuvaa, että Saksan veronmaksajat pelastavat venäläisten oligarkkien rahat.
On erilaisia versioita siitä, mihin talouskomissaari Olli Rehn ja EU-maiden johtajat olisivat viime viikonloppuna olleet valmiita. EU kuitenkin olisi ollut valmis pientallettajille alempaan kuin 6,75:n veroprosenttiin.
Tämän torppasi Kyproksen vasta pari viikkoa virassaan ollut uusi presidentti Nikos Anastasiades. Hän piti kiinni siitä, ettei suurtallettajien veroprosentti saa ylittää kymmentä.
Päätökseksi tuli Anastasiadesin tahdon mukaisesti 9,9 prosenttia. Pientallettajien veroprosentti määräytyi kerättävän kokonaissumman mukaan.
Anastasiades pelkäsi, että kova vero suurtallettajille karkottaisi ulkomaiset sijoittajat Kyprokselta.
Tällä viikolla esitettyjen laskelmien mukaan koko 5,8 miljardin summan kerääminen suurtallettajilta olisi vaatinut heidän veroasteekseen 15,6 prosenttia.
Ennen tiistaiksi lykättyä Kyproksen parlamentin äänestystä EU oli jo viestittänyt, että se on valmis muutoksiin talletusverossa. Esillä oli vaihtoehto, jossa alle 20 000 euron talletukset olisi vapautettu verosta kokonaan.
Käänne tuli liian myöhään.
Moskova-kortti
Venäjän johto raivostui talletusverosta. Kyproksen pankkien talletuksista arviolta kolmasosa on venäläistä rahaa.
Kyproksella on ennestään 2,5 miljardia euroa Venäjältä otettua lainaa. Kyproksen valtiovarainministeri Mihalis Sarris on tällä viikolla neuvotellut Moskovassa laina-ajan pidentämisestä ja koron alentamisesta. Lisäksi Sarris on kaatuneen talletusveron paikkaamiseksi yrittänyt saada Venäjältä uutta lainaa.
Perjantaiaamun tietojen mukaan neuvottelut ovat päättyneet tuloksettomina.
Anastasiades varmaankin ajatteli peluuttavansa Venäjää ja EU:ta vastakkain.
EU:ssa vaikutettiin olevan hiukan huolissaan siitä, että Venäjän neuvotteluasema on vahva.
Esille nostettiin esimerkiksi se, että Venäjä saattaisi vaatia Gazpromille pääsyä hyödyntämään Kyproksen aluevesien vielä korkkaamattomia maakaasuvaroja. Venäjän valtiovarainministeri Anton Siljanov sanoi kuitenkin neuvottelujen päättyessä, etteivät venäläiset sijoittajat olleet niistä kiinnostuneita.
Samoin peloteltiin, että Venäjä voisi vastineeksi lainoista vaatia laivastotukikohtaa Kyproksen Limassoliin. Venäjän ainoa laivastotukikohta Välimerellä on Syyrian Tartusissa, eikä sen tulevaisuus ole taattu.