Vasemmistoliiton puoluehallitus on ohjeistanut kaikkia luottamushenkilöitään ajamaan aktiivisesti heinäkuun alussa voimaan tulevan vanhuspalvelulain toteuttamista kunnissa. Se oli tarpeellinen päätös.
Kiinnittäisin kuitenkin huomiota yhteen tähän liittyvään kysymykseen, jonka en ole havainnut tulleen keskusteluissa esiin. Jos mitoitusluku on 0,5 tai joku muu, niin tärkeää on myös se, mitä henkilöstöryhmiä luvun toteutumiseen lasketaan mukaan.
Olen käytännössä joutunut tämän kysymyksen kanssa tekemisiin. Vaimoni sairastettua hän oli viimeiset vuodet hoitokodissa ympärivuorokautisessa hoidossa. Kun totesin, ettei vaimoni hoito ollut asianmukaista, tein keväällä 2008 kantelun lääninhallitukselle.
Tyhjä vakanssihan ei ketään hoida.
Vastineessaan hoitokodin johto antoi lääninhallitukselle seikkaperäisen selvityksen, jonka mukaan aikaisempinakin vuosina henkilömitoitus oli ollut 0,53-0,56, ja että kesäkuussa 2008 tehtävien muutosten myötä se olisi 0,57-0,60 hoitajaa asukasta kohden. Tilannehan näytti näiden lukujen valossa hyvältä.
Lääninhallituksen varattua minulle vielä selityksenantomahdollisuuden, aloin miettiä, miksi laitoksen johto ei kertonut mitä henkilöstöryhmiä ja kuinka suuri osuus kunkin työpanoksesta laskelmiin liittyi.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 3.4.2008 otsikon ”Viralliset hoidon tilastot vääristelevät todellisuuutta” alla kerrottiin, että esimerkiksi vanhustenhuollossa vain joka kolmas kunta tilastoi toimintaansa niin että kuntalaisilla ja viranomaisilla olisi mahdollisuus arvioida, miten asioita hoidetaan.
Suorastaan huijaukseksi katsottiin kirjoituksessa se, ”että lasketaan hoitajien vakanssien määrä ja suhteutetaan se hoitolaitoksen asiakasmäärään. Vakanssi näkyy tilastoissa superhoitajana, joka työskentelee vuoden jokaisena päivänä sairastamatta ja pitämättä vapaapäiviä saati lomia.”
Vastineessani lääninhallitukselle epäilinkin, että hoitokodin johto on saattanut käyttää edellä kuvattuakin tapaa laskelmissaan, sillä todellisuus paljastui joka päivä hoitajavajauksena. Tyhjä vakanssihan ei ketään hoida. Arvelin hoitajien suhdeluvun olleen pikemminkin 0,2 kuin 0,5.
Lääninhallituksen ylitarkastaja kävi hoitokodissa kaupungin edustajien kanssa toiminnnan kehittämiseen liittyviä neuvotteluja. Lääninhallituksen myöhemmin antamassa niin sanotussa valvontapäätöksessä todetaan seuraavaa: ”Vantaan vanhainkotien hoito-, virkistystoiminnnan ja kuntoutuksen henkilöstöä lisätään siten, että henkilöstömitoitus on vähintään 0,6 sosiaali-ja terveydenhuollon koulutettua henkilöä asukasta kohden. Mitoitus sisältää hoitohenkilöstön, viriketoiminnan ja kuntoutuksen henkilöstön.”
Hallintokanteluun annetussa päätöksessä lääninhallituksen käsityksen mukaan ”henkilöstörakenteessa on turvattava myös gerontologisen sosiaalityön, muistihoitajan ja geriatrin asiantuntemuksen saatavuus”.
Kun vanhuspalvelulaki tulee voimaan 1.7.2013, niin toivottavasti tilastointi ohjeistetaan ja annetaan ohjeet myös siitä, mitä henkilöstöryhmiä suhdelukuun voidaan laskea. Muuten tilastot vääristelevät todellisuutta.
uutiskirje 
