Viime viikon lauantaina Boris Berezovski, 1990-luvun Venäjän kuninkaantekijä löytyi kuolleena kotoaan Ascotin kylässä Lontoon länsipuolella. Villit spekulaatiot kuolinsyystä tuskin laantuvat koskaan, vaikka Britannian poliisi ilmoitti maanantaina Berezovskin hirttäytyneen.
Toisten mukaan maanpakolainen kärsi viime kuukausina masennuksesta, toiset taas kiistävät tämän. Berezovski oli pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa hävittyään viime elokuussa oikeudenkäynnin entistä liikekumppaniaan, Chelsea-jalkapalloklubin omistajaa Roman Abramovitšia vastaan.
Abramovitš on Forbesin Venäjän rikkaimpien listalla sijalla 13. Vielä vuonna 2008 Forbes arvioi Berezovskin omaisuuden arvoksi 1,3 miljardia dollaria, mutta ilmeisesti kaikki meni viidessä vuodessa.
Toljatin autojen myyntioikeuksista käytiin 90-luvulla verinen mafiasota.
Berezovski ei ehkä koskaan ollut Venäjän rikkain oligarkki, mutta hän oli heistä vaikutusvaltaisin. Berezovskin omistamat tiedotusvälineet olivat avainasemassa, kun Boris Jeltsin pelastettiin varmalta näyttäneeltä vaalitappiolta kommunistipuolueen Gennadi Zjuganovia vastaan vuonna 1996.
Palkinnoksi Berezovski nimitettiin vaikutusvaltaisen Venäjän turvallisuusneuvoston varasihteeriksi, täysin ilman poliittisia meriittejä.
Oppositiomies vai peluri?
Mutta oliko Berezovski Venäjän liberaalin opposition mesenaatti ja Vladimir Putinin yksinvallan vastustaja vai keinoja kaihtamaton peluri?
Ensimmäistä koulukuntaa edusti Lontoossa vuonna 2006 murhattu Aleksandr Litvinenko ja osa Venäjän länsimielisestä oppositiosta. Jälkimmäistä näkemystä edusti Venäjän hallinnon lisäksi vuonna 2004 murhattu Venäjän Forbesin päätoimittaja Paul Hlebnikov, joka julkaisi vuonna 2000 bestseller-kirjan Kremlin kummisetä.
Litvinenkon välirikko esimiestensä kanssa turvallisuuspalvelu FSB:ssä alkoi hänen kerrottuaan julkisuudessa vuonna 1998, että nämä olivat käskeneet hänet murhaamaan Berezovskin.
Litvinenkon murhasivat Venäjän turvallisuuspalvelut – tuskin kellään muulla olisi ollut pääsyä murhassa käytettyyn radioaktiivisen poloniumin isotooppiin, joka pystyttiin jäljittämään venäläiseen laitokseen.
Lähes kaikki Suomessa neuvostoaikana myydyt Lada-henkilöautot tulivat Toljatin VAZ-tehtaalta, missä Berezovski aloitti bisnesuransa Ladoja jälleenmyyneessä LogoVaz-yhtiössä. Autotehtaalle Berezovski oli päätynyt säätötekniikan ja päätösteorian ongelmia ratkoneena matemaatikkona.
Murhilla kehystetty polku
Ihmisiä on kuollut väkivaltaisesti kaikkialla, missä Berezovski on sittemmin puuhastellut. Toljatin autojen jälleenmyyntioikeuksista käytiin yksi 90-luvun verisimmistä mafiasodista, ihmisiä ammuttiin ja räjäytettiin tusinoittain.
Berezovski itsekin yritettiin murhata ainakin kahdesti. Hänen suojelustaan vastannut tšetšeenimafia kuitenkin lopulta voitti mafiasodan.
Kun Berezovski laajensi bisneksiään hankkimalla osan ORT-televisiokanavasta, hengestään pääsi kanavan pääjohtaja Vlad Listev.
Hlebnikovin mukaan Listevillä oli erimielisyyksiä Berezovskin kanssa mainosajan myymisestä.
Maanpaossa Berezovski keskittyi bisnesten sijasta oppositiopolitiikkaan ja oli mukana perustamassa uutta liberaalipuoluetta. Hankkeessa menivät sukset ristiin kansanedustaja Sergei Jušenkon kanssa, joka pääsi hengestään.
Berezovskin johtajasuosikki Mihail Kodanjov sai murhan tilaamisesta 20 vuoden tuomion, ja puoluehanke kaatui. Litvinenko kyseenalaisti oikeudenkäynnin tuloksen, missä häntä komppasi toimittaja Anna Politkovskaja.
Virallisen version mukaan Berezovski tilasi Politkovskajan murhan vuonna 2006, tarkoituksenaan provosoida vallankumous Venäjällä. Välimieheksi väitetty tšetšeenimafioso Hož-Ahmed Nuhajev on myös Hlebnikovin murhan pääepäilty.
Nuhajevista ei kuitenkaan ole luotettavia havaintoja vuoden 2004 jälkeen. Tšetšenialaiset tiedotusvälineet ovat väittäneet hänen kuolleen taistelussa Dagestanin vuorilla jo helmikuussa 2004. Tämä oli neljä kuukautta ennen Hlebnikovin ja yli kaksi vuotta ennen Politkovskajan murhaa, eli virallinen versio ei ole uskottava.
Berezovskin tilille on siis pantu myös rikoksia, joiden kanssa hänellä tuskin on tekemistä. Miehen kanssa kilpailleita on kuitenkin tapettu niin paljon, että uskon hänen olevan vastuussa ainakin osasta ruumiita.
Synnintunnustus
Helmikuussa 2012 Berezovski laittoi Facebook-sivulleen ”synnintunnustuksen”, jossa hän kirjoittaa ”Ahnehdin rikkauksia, ajattelematta että se vahingoitti toisia. Peittelin syntiäni puhumalla … ’järisyttävistä mahdollisuuksista’, mutta samalla unohdin kanssaihmiseni… Antakaa minulle anteeksi.”
Mutta koska Boris Berezovski päätyi poistumaan oman käden kautta, tuskin koskaan selviää, mitkä olivat hänen syntinsä ja mitkä syytökset ovat aiheettomia.