Helsingin vappujuhlassa puhunut liikenneministeri Merja Kyllönen muisteli aiempien sukupolvien työtä.
– Verevin käsin he rakensivat, nostivat jaloilleen tämän maan. Vahvoin tahdoin he kehittivät, antoivat kaikkensa. Rautakourat, puumiehet, pyykkäriäidit, elämässään näkivät joukkovoiman merkityksen. Antoivat lapsilleen leivän, kokosivat joukkonsa viemään eteenpäin työväenliikkeen sanomaa. Marssivat rintarinnan, liput liehuivat, antoivat uskoa tulevaan. Mikään ei ollut helppoa, kaikesta oli puutetta ja elämästä taisteltiin. Mutta heillä oli näkymä, visio paremmasta, kuten tänään sanottaisiin.
Kyllönen kysyi, missä on meidän visiomme ja tulevaisuutemme rakentaminen. Se näyttää olevan pessimististä puhetta, vihakirjeitä, lietsontaa.
– Mikään ei tunnu olevan hyvin, kaikki on aina väärin sammutettu. Syrjintää, asunnottomuutta, osattomuutta, välinpitämättömyyttä. Hyvinvoinnin aika synnytti pahoinvoinnin, jonka korjaamiseksi meidän on luotava uusi visio, meidän tulevaisuutemme.
Vähäosaiset eivät vastakkain
Kyllösen mukaan uudessa visiossa toinen vähäosainen ei ole syyllinen toisen vähäosaisen olotilaan.
– Siinä tulevaisuudessa köyhyys tai asunnottomuus ei ole luonnonvalintaa, vaan asia, jonka toimivat ja tahtovat ihmiset voivat hoitaa kuntoon. Siinä tulevaisuudessa rikkaudella ja ahneudellakin on rajansa, verotuksen ja tulonjaon oikeudenmukaisuus ei ole unelmaa, se on tehtävissä. Siinä tulevaisuudessa työmiehellä ja naisella on arvonsa, eivätkä he ole halpahintaista myyntivaluuttaa maailman markkinakeisareiden kourissa. Siinä tulevaisuudessa sosiaaliturvalla ja verovaroin tuotetuilla julkisilla palveluilla on arvonsa. Ja siinä tulevaisuudessa hyväksymme planeettamme kestävyyden rajat, ja toimimme tänä päivänä niin että tulevaisuus tällä planeetalla on ylipäätään mahdollinen.
Miten tämä kaikki tehdään, Kyllönen kysyi, ja vastasi itse:
– Joukkovoimalla, yhdessä, uskoen siihen, että työväenliikkeellä ja sen tekijöille on edelleen paikkansa.
lehti 