Professori Jukka Kekkonen Helsingin yliopistosta arvioi puolustusministeri Carl Haglundin toimeksiannosta lainsäädäntöä, joka koskee Jehovan todistajien vapauttamista asevelvollisuuden suorittamisesta. Toimeksiantona oli arvioida, kuinka korvaava palvelus voitaisiin liittää perustuslain yhdenvertaisuuteen ja samalla maanpuolustusvelvollisuuteen.
Tiistaina julkistetussa selvityksessä Kekkonen ei pidä nykytilaa täysin tyydyttävänä. Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden näkökulmasta ongelmallista on, että Jehovan todistajat on asetettu muihin vastaavan tasoisiin vakaumuksiin nähden parempaan asemaan.
Nykytilanteen säilyttämisen ohella professori Kekkonen esittää selvityksessä kolme vaihtoehtoa tilanteen ratkaisemiseksi. Selvityksessä korostetaan, että minkä tahansa vaihtoehdon valinta edellyttää huolellista jatkovalmistelua ja laajaa keskustelua.
Yleinen velvollisuus palvella isänmaata
Ensimmäinen vaihtoehto edellyttää perustuslain maanpuolustusvelvollisuutta koskevan säännöksen uudelleen kirjoittamista siten, että perustuslakiin kirjataan kansalaisten yleinen velvollisuus palvella isänmaataan ja sen laillista yhteiskuntajärjestystä siten kuin laissa säädetään.
Siviilipalveluksella ei olisi enää käsitteellistä kytkentää maanpuolustusvelvollisuuteen, jolloin Jehovan todistajat voisivat suorittaa sen ilman, että he kokisivat palveluksen vakaumuksensa vastaiseksi, Kekkonen esittää.
Entistä harvempi palvelukseen
Toinen vaihtoehto perustuisi palveluskelpoisuusluokituksen ja siihen perustuvan käytännön muuttamiseen kansainvälisten esimerkkien mukaisesti, jolloin nykyistä pienempi osa ikäluokasta suorittaisi tosiasiallisesti asepalveluksen tai vaihtoehtoisen palveluksen.
Professori Kekkonen ei kuitenkaan pidä tätä vaihtoehtoa hyvänä siihen liittyvien rajanvetoa koskevien ongelmatilanteiden, yhdenvertaisuuden ja ennakoimattomuuden kannalta.
Kaikki vakaumukset samalle viivalle
Kolmas vaihtoehto olisi vapautuslain soveltamisalan laajentaminen koskemaan kaikkia Jehovan todistajien vakaumuksen vahvuisia vakaumuksia, mikä vastaisi myös kansainvälisten ihmisoikeuselinten linjauksia.
Ratkaisu edellyttäisi vakaumuksen tutkintamenettelyn käyttöönottoa. Vakaumuksen olisi perustuttava tiukkoihin ja riittävän objektiivisesti määriteltäviin kriteereihin. Sen tutkinnan voisi suorittaa esimerkiksi oikeusministeriön hallinnonalalle perustettava tutkintaelin. Aikaisemmat kokemukset vakaumuksen tutkinnasta tulisi hyödyntää kehitettäessä järjestelmää, joka takaa mahdollisimman objektiivisella ja todennettavalla tavalla kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun.
uutiskirje 
