Kenttäväki odottelee puoluekokousta sähköisissä tunnelmissa. Puolueen johtopaikoille on tunkua, mikä on tulevaisuuden ja näkyvyyden kannalta hyvä asia. Ehkä nyt nousee otsikoihin oikeasti tärkeät asiat.
Henkilövalinnat vievät ison osan kahteen päivään supistetusta kokouksesta. Asiakirjojen läpikäymiseen ei aika tule riittämään. Kustannukset ovat tietysti vaikuttaneet päätökseen pitää kokous kaksipäiväisenä, mutta säästetäänkö kuitenkaan pitkässä juoksussa? Koska puoluevaltuusto joutuu todennäköisesti omassa kokouksessaan käsittelemään asiakirjat valmiiksi, jää säästöt minimaallisiksi. Työskentelyä tulee puoluevaltuustossakin kuvaamaan ajanpuute ja laatu kärsii.
Yksi kysymys on myös se, onko asiakirjoja jo liikakin? Mielestäni pitää välillä pysähtyä ja analysoida kuinka esimerkiksi poliittinen tavoiteohjelma on toteutunut ja mitä on saatu aikaiseksi ja onko kenties syytä muuttaa jotain toimintatavoissa. Uskottavuus ei tule asiakirjojen määrästä eikä niiden maailmoja syleilevästä otteesta vaan siitä mikä on puolueen linja ja toimintatavat. Ajatuksella että yksinkertainen voi olla paras ja tehokkain tapa toimia.
Kentällä yksi keskustelua herättänyt iso asia on ollut puolueen jakautuminen ay-vasemmiston ja poliittisen vasemmiston kesken. Mistä tämä sitten johtuu? Ammattiyhdistysväki kokee, ehkä oikeutetustikin, joutuneensa sivuraiteelle. Johtuuko se kenties siitä, ettei puoluejohdossa ole duunariedustusta?
Tulevilla henkilövalinnoilla on suuri merkitys puolueen tulevaisuuteen ja linjaan. Halutaanko puoluejohtoon oikeasti ammattiyhdistystaustaisia, vankan järjestökokemuksen omaavia henkilöitä? Valinnat vaikuttavat myös siihen, koetaanko puolue työväenpuolueeksi.
Nämä kaikki asiat ovat keskusteluista kentällä ja siitä kuinka ihmiset kokevat asiat. Näitä asioita ei puolueessa voi olankohautuksella ohittaa.
Puoluesihteeri on se henkilö joka organisoi koko toiminnan kaikilla tasoilla. Hänellä täytyy olla vankka kokemus järjestötehtävistä ja hänelle täytyy löytyä aikaa jalkautua kentälle. Kyse on arvovalinnoista.






