Länsimaissa käydyssä julkisessa keskustelussa Lähi-idän ydinasekiistasta ei sovelleta kansainvälisen oikeuden periaatteita konfliktin eri osapuoliin. Sen sijaan tiedotusvälineet ja poliitikot ovat omaksuneet Yhdysvaltain ja Israelin muotoileman viitekehyksen Lähi-idän poliittisesta todellisuudesta.
Valtioiden toimien ja valtioiden välisten suhteiden arvioiminen suurvaltaintressien sanelemasta viitekehyksestä käsin on auttamattomassa ristiriidassa laillisuusajattelun ja tasavertaisuuden periaatteen kanssa.
YK:n ydinsulkusopimus
Jopa 40 valtiolla saattaa olla ydinaseeseen tarvittava teknologinen osaaminen.
Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) entinen puheenjohtaja ja vuoden 2005 Nobelin rauhanpalkinnon saaja Mohamed ElBaradei on arvioinut, että jopa 40 valtiolla saattaa olla ydinaseen kehittämiseen tarvittava teknologinen osaaminen.
Niin ydinasevaltioiden kuin ydinaseettomien valtioiden toimia ydinaseriisunnassa ja uraanin väkevöittämisessä arvioidaan YK:n ydinsulkusopimuksen luomaa laillisesti sitovaa perustaa vasten.
ElBaradein mukaan YK:n ydinsulkusopimus on ”välttämätön perusta ydinaseriisunnalle ja ydinaseiden leviämisen estämiselle — Yksinomaan ydinsulkusopimuksen luomassa viitekehyksessä ydinasevaltiot ovat laillisesti velvoitettuja tavoittelemaan ja aikaansaamaan ydinaseiden riisuntaa”.
Iranin valtio allekirjoitti ydinsulkusopimuksen samaan aikaan kuin Suomi eli vuonna 1968. Iran ei ole rikkonut sopimuksen sille asettamia velvoitteita, vastoin laajasti uutisoituja väitteitä.
Iranilta vaaditaan luopumista oikeudesta väkevöittää uraania. Vaatimus rikkoo ydinsulkusopimusta, joka takaa jokaiselle sopimuksen ratifioineelle valtiolle ”luovuttamattoman oikeuden kehittää ydinenergian tutkimusta, tuotantoa tai käyttöä rauhanomaisiin tarkoituksiin”.
Iran suostui luopumaan kaikesta uraanin väkevöittämisestä EU3:n (Iso-Britannia, Ranska ja Saksa) ja Iranin välisissä neuvotteluissa vuosina 2004–2006. Iran vaati EU3:lta vastaavasti takeet Yhdysvaltain ja Israelin sotilaallista hyökkäystä vastaan.
Huolimatta siitä, että sotilaallisella voimankäytöllä uhkaaminen on itsessään rikos ja että Yhdysvaltain julkisuudessa esittämä virallinen tavoite on saada Iran luopumaan uraanin väkevöittämisestä, Yhdysvallat ei suostunut luopumaan Iraniin kohdistamistaan uhkauksista.
Ydinsulkusopimuksen 2. artiklan mukaan sopimuksen osapuolet sitoutuvat ”olemaan millään tavoin auttamatta, rohkaisematta tai saattamatta mitään ydinaseetonta valtiota valmistamaan tai muulla tavoin hankkimaan ydinaseita”.
Yhdysvallat on epäsuorasti avustanut Israelia, Pakistania ja Intiaa ydinaseiden valmistamisessa – maailman ainoita valtioita, Pohjois Korean ja Etelä-Sudanin lisäksi, jotka eivät ole ratifioineet ydinsulkusopimusta.
Yhdysvallat myös avusti Iranin entisen diktaattorin shaahi Mohammad Reza Pahlavin ydinvoimahanketta. Vuonna 1974 shaahi sanoi Le Monde -lehden haastattelussa, että Iran tulee hankkimaan ydinaseen ”oletettua aikaisemmin”.
Lisäksi Yhdysvallat toimitti 1980-luvulla Irakin diktaattorin Saddam Husseinin hallinnolle aseteknologiaa, vaikka se tiesi, että ”Irak aikoi käyttää tätä teknologiaa kemiallisten, biologisten ja ydinaseiden sekä pitkän matkan ohjusten valmistamiseen” (Bush Administration Had Accurate Knowledge Of Iraq’s Military Industrialization Plans, Congressional Record 27.7.1992).
Vuonna 1975 Israel tarjoutui vuorostaan myymään ydinaseita Etelä-Afrikan apartheid-hallinnolle.
YK ja sen jäsenvaltiot, Iran mukaan lukien, ovat vuosikymmenten ajan vaatineet ydinaseettoman alueen perustamista Lähi-itään. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 687 vuodelta 1991 toteaa, että ”kaikki joukkotuhoaseet” muodostavat uhan ”alueen rauhalle ja turvallisuudelle”, ja korostaa tarvetta ”ydinaseettoman alueen perustamiselle Lähi-itään”.
Ydinaseettoman alueen voimaanasettaminen ratkaisisi konfliktin Iranin kanssa, estäisi alueellisen ydinasevarustelun ja ehkäisisi kasvavan suursodan uhan. Yhdysvallat kuitenkin perui vuoden 2012 joulukuuksi Helsinkiin suunnitellun konferenssin, jonka tarkoituksena oli ratkaista Iranin kriisi ja neuvotella Lähi-idän ydinaseettoman alueen perustamisesta.
Onko Iran uhka?
Iran ei ole uhannut Israelia sotilaallisella voimankäytöllä eikä ole syyllistynyt yhteenkään Israeliin kohdistuneeseen sotatoimeen. Pentagon ja Yhdysvaltain sotilastiedustelupalvelu (DIA) kuvailevat vuosi toisensa jälkeen Iranin sotilaallista strategiaa ”puolustukselliseksi”.
Iranin puolustuksellista sotilaallista strategiaa kuvastaakin se, että Iranin nykyinen hallinto ei ole aloittanut yhtäkään hyökkäyssotaa koko historiansa aikana.
Tätä taustaa vasten Yhdysvaltain ja Israelin hallitusten Iraniin kohdistamia sotilaallisia uhkauksia ja sotatoimia voi arvioida Nürnbergin oikeudenkäyntien Yhdysvaltain valtion pääsyyttäjän ja entisen Yhdysvaltain oikeusministerin Robert H. Jacksonin seuraavan avainmuotoilun näkökulmasta: ”hyökkäyssodan aloittaminen — ei ole ainoastaan kansainvälinen rikos; se on räikein kansainvälinen rikos, poiketen muista sotarikoksista siten, että se pitää sisällään kaiken kertyvän pahuuden (engl. evil), joka hyökkäyssodasta seuraa”.
Sotilaallisten uhkausten lisäksi Yhdysvallat ja Israel ovat kohdistaneet tuhoisia kyberhyökkäyksiä Iranin ydinlaitoksiin.
Yhdysvaltain puolustusministeriön mukaan kansainvälisen oikeuden normeja, kuten YK:n peruskirjan periaatteita, tulee yhtä lailla ”soveltaa myös kyberavaruuteen”. Pentagonin mukaan tuhoisa kyberhyökkäys muodostaa ”sotatoimen”, joka oikeuttaa vastaamaan ”perinteisellä sotilaallisella voimankäytöllä”. Pentagonin omien toimintaperiaatteiden mukaan Iranilla olisi täten oikeus vastata Yhdysvaltain ja Israelin kyberhyökkäyksiin ”sotilaallisella voimalla”.
Israelia, Yhdysvaltoja ja Iso-Britanniaa epäillään Iranin ydinohjelman parissa työskennelleiden tiedemiesten murhista. Yhdysvaltain erikoisjoukot ovat lisäksi tehneet ratsioita Iranin maaperälle ja siepanneet Iranin armeijan sotilaita kuulusteluja varten.
Mikäli Iran syyllistyisi vastaaviin rikoksiin, siitä seuraisi mitä luultavimmin ja perustellusti vastalauseiden myrsky ja kostotoimia. Kuitenkin kun rikosten tekijöitä ovat Yhdysvallat tai Israel, rikoksia ainoastaan ani harvoin käsitellään kriittisesti maiden valtavirrassa.
Kaikesta yllä esitetystä huolimatta on Israelilla Yhdysvaltain ja Israelin mukaan oikeus puolustautua Iranin ”uhkaa” vastaan.
Ottaen huomioon, että Iranilla ei ole ydinaseohjelmaa ja että sen sotilaallinen strategia on ”puolustuksellinen”; että Israel on Lähi-idän ainoa valtio, jonka hallussa on ydinaseita ja joka ei ole allekirjoittanut ydinsulkusopimusta; että Israel on Yhdysvaltain tuella estänyt kansainvälisen yhteisön, mukaan lukien Iranin, vaatiman ydinaseettoman alueen perustamisen Lähi-itään, sopii kysyä, onko Iranin ”uhka” perusteltu rajaus keskustelulle Lähi-idän ydinkriisistä?
Kohti uutta sotaa
Yhdysvalloissa ja Israelissa Iranin ydinasevalmius esitetään vakavana ulkopoliittisena uhkana, sillä se antaisi Iranille pelotteen Yhdysvaltain ja Israelin sotilaallista voimankäyttöä vastaan Lähi-idässä.
Israelin armeijan arvostetuimpiin analyytikkoihin lukeutuvan Giora Eilandin mukaan yksi Iranin muodostamista uhkista Israelille on se, että sotilaalliset toimet Lähi-idässä jatkossa tapahtuisivat ”Iranin ydinasevalmiuden siipien suojassa”. Pentagonin ja DIA:n vuosittaiset raportit Yhdysvaltain kongressille tukevat Eilandin tulkintaa.
Iranin sotilaallisen pelotteen lisäksi Iranin alueellisen vaikutusvallan kasvaminen nähdään Washingtonissa uhkana. David Petraeuksen, entisen Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun johtajan ja Yhdysvaltain asevoimien sotatoimialueen päämajan komentajan mukaan ”Iranin hallinto on ensisijainen valtiollinen uhka Lähi-idän vakaudelle”.
Iranin alueellisen vaikutusvallan kasvu ja Iranin tuki Lähi-idän ei-valtiollisille toimijoille, kuten Irakin kapinallisille, Hamasille ja Hizbollahille, esitetään Yhdysvalloissa ja Euroopassa Lähi-idän vakauden horjuttamisena. Yhdysvaltain julkisessa keskustelussa valtioita kuvaillaan vakaiksi, mikäli niiden hallinnot asennoituvat myötämielisesti Yhdysvaltain ulkopoliittisiin tavoitteisiin.
Vuonna 1954 Yhdysvaltain ulkoministeriö perusteli Guatemalan demokraattisesti valitun Jacobo Àrbenzin hallinnon syrjäyttämistä näin: ”Guatemalasta on tullut yhä suurempi uhka Hondurasin ja El Salvadorin vakaudelle. Sen maanomistusuudistukset ovat voimakas propaganda-ase; sen laaja julkisen sektorin vahvistaminen, joka tähtää työläisten ja maanviljelijöiden avustamiseen heidän kamppailussaan yläluokkia ja suuria kansainvälisiä yhtiöitä vastaan, vetoaa Keski-Amerikan naapurimaiden kansoihin, jotka elävät vastaavissa oloissa.”
Yhdysvallat tuki Saddam Husseinin hallintoa sen joukkomurhatessa Irakin kurdeja vuosina 1986–1989. Yhdysvaltain hallituksen vuoden 1989 toimintaohjeessa todetaan, että ”normaalit suhteet Yhdysvaltain ja Irakin välillä palvelevat pitkän aikavälin etujamme ja edistävät Persianlahden ja Lähi-idän vakautta” (kursiivi lisätty).
Yhdysvallat myös avusti Irakia biologisten, kemiallisten ja ydinaseiden kehittämisessä. Yhdysvallat auttoi Saddamin hallintoa kukistamaan vuoden 1991 kansannousun, joka olisi muuten saattanut syrjäyttää hallinnon vallasta.
New York Times kuvaili Yhdysvaltain Saddamille antamaa tukea näin: ”mitkä Irakin johtajan (Saddamin) synnit ikinä olivatkaan, hän tarjosi länsimaille ja Lähi-idälle enemmän toivoa maansa vakaudesta kuin hänen sortonsa kohteena olevat.” (kursiivi lisätty)
Foreign Affairs -julkaisun entinen päätoimittaja James Chace piti Yhdysvaltain tuella toteutettua Salvador Allenden demokraattisesti valitun hallinnon kaatamista vuonna 1973 Chilen ”vakauttamiseen” pyrkineenä toimena.
Eittämättä alueelliselle vakaudelle omistautuneena, Yhdysvallat ja Israel ovat aloittaneet Irania vastaan sotatoimet, jotka saattavat johtaa alueelliseen suursotaan. Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvoston Lähi-idän alueen entinen johtaja Flynt Leverett arvioikin Yhdysvaltain nykyisen Iran-politiikan ”jälleen kerran johtavan Yhdysvaltain aloittamaan sotaan Lähi-idässä”.
YK:n, EU:n ja EU:n jäsenmaiden olisi YK:n peruskirjan velvoittamina ryhdyttävä välittömästi “tehokkaisiin yhteisiin toimenpiteisiin rauhaa vaarantavan uhan poistamiseksi ja sen syntymisen ehkäisemiseksi sekä hyökkäystoimien tai muiden rauhanrikkomisten tukahduttamiseksi” (YK:n peruskirja).
uutiskirje 
