Työttömien määrä on alkanut kasvaa sellaista vauhtia, että nyt kaikkien hälytyskellojen pitäisi soida – ja kovaa.
Tuoreimmissa tilastoissa toukokuulta ei sinänsä ole mitään yllättävää. Irtisanomis- ja lomautusuutisethan ovat olleet miltei jokapäiväisiä. Kehityksen suunta on ollut näkyvillä jo kuukausien ajan. Suomen talous on taantumassa eikä vienti vedä. Työttömyysaste on noussut lähes 11 prosenttiin ja näiden tilastojen mukaan työtä vailla on vähintäänkin 300 000 kansalaista – ja kaikki eivät edes ole tilastoissa.
Hallituksen tavoite 72 prosentin työllisyysasteesta karkaa yhä kauemmas, sillä työllisyysaste oli nyt 68,9 prosenttia eli yhden prosenttiyksikön pienempi kuin vuosi sitten.
Kaikkein huolestuttavinta on, että työttömyyden kasvu koskee muita ryhmiä voimakkaammin nuoria sekä iäkkäitä ja pitkäaikaistyöttömiä. Nämä ryhmät ovat aina olleet vaikeimmin työllistettäviä. Vuoden vaihteessa käyttöön otettu nuorisotakuu ei – ainakaan vielä – ole toiminut toivotulla tavalla, sillä alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoitakin oli toukokuussa 5 800 enemmän kuin vuosi sitten.
Tuoreetkin tilastot vahvistavat tosiasian, että potkut saa helpoimmin, jos on yli 50-vuotias. Heitä oli työttömänä lähes 103 000 eli 12 200 enemmän kuin edellisenä vuonna. Jatka siinä sitten työuraa, kun samaan aikaan tarjolla olevien työpaikkojenkin määrä vähenee.
Kun suhdannenäkymät pysyvät edelleen synkkinä eikä välitöntä kohentumista ole näköpiirissä, niin nyt on hallituksen käytävä työttömyyden kimppuun. Työttömyyden torjunta on nostettava hallituksen ykkösasiaksi.
Leikkausten sijaan on voimavarat keskitettävä uusien työpaikkojen luomiseen ja olemassa olevien säilyttämiseen. Helppoa se ei ole, sillä teollisuuden rakennemuutos vie pysyvästi osan työpaikoista eikä yritysmaailmalla näytä olevan investointihaluja, vaikka hallituksen päätöksillä sen toimintaedellytyksiä on monin tavoin parannettu.
Hallituksella on totisen päätöksenteon paikka loppukesän budjettiriihessä. Siellä on rakennettava laaja ja vaikuttava elvytyspaketti. Matalasuhdanteen aikana olisi järkevää satsata muun muassa rappeutumassa olevaan infrastruktuuriin tai ryhtyä tosissaan korjaamaan homevaurioisia kouluja.
Nuorten työttömyys edellyttää lisärahoitusta myös nuorisotakuun ja etsivän nuorisotyön edistämiseen.
Olisi syytä vielä kerran yrittää myös laajaa työmarkkinaratkaisua, vaikka työnantajapuoli sitä kynsin hampain vastustaakin – ilmeisesti pitkälti periaatteellista syistä. Keväällähän ratkaisu kaatui nimenomaan työnantajien vastustukseen.