Kun Brasilialle kuusi vuotta sitten myönnettiin jalkapallon MM-kisat 2014, moni huolestui. Etenkin Rio de Janeiro on tunnettu väkivaltaisena kaupunkina, ja monet länsimaissa olivat huolissaan urheilijoiden ja kisaturistien turvallisuudesta. Tällä hetkellä nämä pohdiskelut tuntuvat paitsi kaukaisilta, myös ihan vilpittömästi itsekeskeisiltä ja kusipäisiltä: mitä niistä paikallisista, kunhan me saamme katsoa pelimme ja ostaa fanipaitamme rauhassa.
Suomalainen media heräsi Brasilian viimeaikaisiin mielenilmauksiin hämmentävän jälkijunassa. Pienen maan joukkoviestimien agendalle toki ei mahdu monta aihetta kerrallaan, ja toimittajien kiinnostus tuntui kohdistuvan pitkään vain Turkin tapahtumiin. Väkisin tulee mieleen toimittajien vaivautuneen katsomaan Brasiliaan asti vasta, kun sivusilmällä saattoi samalla ihastella Confederations Cupin otteluita.
Liitolta odottaisi edes jonkinlaista yhteiskuntavastuuta
Jalkapallo on nostanut monia äärimmäisestä köyhyydestä, mutta se voi myös syöstä tuhansia sosioekonomiseen aladivariin, josta ei ole nousukarsintoja. Brasilian protestoijat ovat tuoneet esille, miten kisat, joiden toivottiin tuovan työtä ja vaurautta, ovatkin johtaneet ihmisten häätämiseen kodeistaan ja rahan holtittomaan syytämiseen stadioneihin, joille köyhällä kansalla ei ole mitään asiaa. Jalkapallolegenda Romário ehtikin jo kutsua FIFAa ”Brasilian todelliseksi presidentiksi”.
Vaikka Brasilian viimeaikaiset mielenilmaukset eivät alkaneet futiksesta, on niitä mahdoton tarkastella erillään tulevista MM-kisoista ja Rion olympialaisista 2016. Kansa on kääntänyt esiin pallon kääntöpuolen, ja se on ruma, likainen ja korruptoitunut. On röyhkeää, miten kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA voi takoa maassa miljoonien voitot jättämättä jälkeensä realiakaan veroina. Usein tulee arvosteltua Palloliittoa, mutta FIFAn herrakerhoon verrattuna kotoiset veijarimme ovat vielä oppipoikia, mitä selänpesutaitoihin tulee.
Brasilialaiset rakastavat jalkapalloa, mutta joskus rakkaankin kanssa menee kuppi nurin: liitolta odottaisi edes jonkinlaista yhteiskuntavastuuta. Mielenosoittajat ovat oikealla asialla vaatiessaan parempia kouluja ja sairaaloita, ei hienompia stadioneita. Kun muistaa vielä Brasilian tehneen viime vuosina mittavia veronalennuksia työllisyyden nimissä, ei ole ihme, että iso siivu julkista sektoria on retuperällä. Satsaukset arvokisoihin ovat syventäneet kierrettä entisestään.
Brasiliaa on kansainvälisissä finanssipiireissä ylistetty jopa talousihmeeksi. Oikeasti ihmeitä on vain saduissa, ja totuus Brasiliankin noususta on jotain aivan muuta. Tuloerot ovat huikeat, ja siinä, missä hyvinvoiva väestö elää täysin länsimaisten standardien mukaan, voi huono-osaisimmasta kansasta hyvin käyttää nimitystä ”ryysyköyhälistö”. Tämä slummeissa eli faveloissa asuva väki myös kärsii kisoista eniten: joidenkin laskelmien mukaan yksin Riossa on häädetty kodeistaan 30 000 perhettä.
Pallo on kuitenkin potkaistu liikkeelle, ja toivottavasti kansan vaatimukset kantautuvat kadulta myös kabinetteihin. Brasilian kisat eivät toden totta ole jalkapallohistorian ensimmäiset, joissa korruptio rehottaa ja joiden voitoista pääsevät nauttimaan vain ani harvat – eikä tälläkään kertaa syy ole ainoastaan järjestäjämaan toiminnassa, vaan myös FIFAn olisi syytä ottaa viimein protestit tosissaan.
Viikonloppuna kannattaa seurata paitsi Confederations Cupin finaalia ja pronssiottelua, myös suomifutista: sunnuntain vakiorivi koostuu Veikkausliigan, Ykkösen ja Kakkosen otteluista.
Kakkoskohteen Turun derby on mielenkiintoinen. Veikkasin ennen kauden alkua turkulaisjoukkueiden kilpailevan jopa mitalisijoista liigassa, mutta ainakin Interin osalta pahalta näyttää. Joukkue on jumittunut sarjan häntäpäähän ja etenkin maalinteko on ollut viime aikoina vaikeaa. Materiaalilla tätä ei voi ainakaan täysin selittää, vaan kyse on myös huonosta tuurista ja luultavimmin myös pelaajien korvien välistä. Ketsuppipullon aukeaminen saattaa olla vain ajan kysymys, joten ei Tepsiä varmaksi uskalla laittaa.
Seiskakohteen Viikinkien heräämistä on odoteltu kuin superkuuta nousevaksi, ja hyvät otteet Hakaa ja SJK:ta vastaan herättivätkin jo odotuksia. Keskiviikkona otettiin kuitenkin AC Oululta kotona pataan niin, ettei edes katsomossa myhäillyt aina niin joviaali Muuris-Antti jaksanut katsella peliä 70 minuuttia kauempaa. Hyvin pelanneella Ilveksellä on kotonaan tuskin vaikeuksia raadella vuosaarelaisvierailija aladoopiksi.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 30.6. kello 18.25. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2, (x)2, 1(2), 1, 1(x), (x)2, 1, 2, 2, 2, 1, 1(x), (x)2.
uutiskirje 
