Keinotekoista hajuaistia kehitettiin maailmalla alun perin sotilasteknologian tarpeisiin. Taustalla oli tarve tunnistaa kemiallisia aseita. Sittemmin teknologiaa on käytetty elintarvikkeiden laaduntarkkailuun, homeen tunnistamiseen ja sisäilman seurantaan.
Nyt Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto ovat saaneet 350 000 euron yhteisrahoituksen Tekesin strategisen rahoituksen ohjelmasta Yliaistillinen havaitseminen. Kaksivuotisessa hankkeessa tutkitaan erityisesti sairauksiin ja tunneaistimuksiin liittyvää haistamista, kertoo projektin vastuujohtajana toimiva dosentti Niku Oksala Tampereen yliopiston lääketieteen yksiköstä.
Tulevaisuudessa tekonenä voi haistaa ihmisestä sairauksiin ja tunteisiin liittyviä tuoksuja, joita ihmisen on vaikea tai mahdotonta aistia. Mahdollisia sovelluksia on turva-alasta ja terveydenhuollosta kulutuselektroniikkaan.
On mahdollista kehittää älypuhelin, joka tarkkailee vaikkapa pahanhajuista hengitystä.
Tunteet siirtyvät hajun kautta ihmisiin – entä koneisiin?
Psykologisissa tutkimuksissa koehenkilöitä on altistettu pelkoa aiheuttaville ärsykkeille. Henkilöiltä on sitten kerätty eritteitä, jotka on pakastettu.
Kun sulatettuja eritteitä on haistateltu riippumattomille koehenkilöille, pelon tunne-elämys on siirtynyt heihin.
Tutkijoiden mukaan nisäkkäillä tällaiset hajuaistitse siirtyvät reaktiot palvelevat koko yhteisön etua. Jos joku havaitsee vaaran, tuntemus välittyy toisiin yksilöihin hiestä haihtuvien aineenvaihduntatuotteiden välityksellä, vaikkeivät yksilöt näkisi toisiaan.
Tamperelaiset aikovat nyt tutkia, miten vastaava hajuntunnistus onnistuu koneiden avulla.
– Erilaisia kehon eritteitä analysoidaan elektronisella nenällä, joka muuttaa hajusignaalit numeroiksi, Oksala selittää.
Puhelin nuuskii terveyttä
Oksala lupaa, että jo syksyllä on luvassa merkittävää sairauksiin liittyvää tutkimustietoa. Ensimmäiset sovelluksetkin liittyvät luultavasti terveydenhuoltoon. Keinonenää voi käyttää esimerkiksi oman terveydentilan seurantaan.
– Useat sairaustilat ovat sellaisia, että ne voivat olla päällä pitkiä aikoja ilman, että potilas itse huomaa, Oksala sanoo.
– Hajusensori voidaan integroida hyvin pieniin joka hetki mukana oleviin laitteisiin. Siten se voi jatkuvasti seurata käyttäjänsä terveydentilaa ja antaa seulontaluontoisia hälytyksiä tarvittaessa.
Selkein sovelluskohde on tietenkin kännykkä. On mahdollista kehittää haistava älypuhelin, joka tarkkailee terveyden lisäksi vaikkapa pahanhajuista hengitystä ja muuta hygieniaa.
Hajukaappi lentokentälle?
Turvallisuus on toinen hajuteknologiasta ilmiselvästi hyötyvä ala. Keinoaistilla pystytään havaitsemaan esimerkiksi kaasut ja teolliset myrkyt hyvin pieninä pitoisuuksina.
Lentokenttiä varten on aikaisemmin kehitetty valvontajärjestelmiä, jotka tarkkailevat yksilön hermostuneisuutta etsimällä poikkeavia eleitä ja iholämpötiloja. Voisiko tekonenää käyttää avuksi tällaisessa valvonnassa?
Kyllä, Oksala vastaa. Tosin haistamiseen liittyy käytännön ongelma: miten järjestää mittaukset niin, että ne kohdistuvat yhteen ihmiseen.
– Käytännössä se vaatisi kaapin, jonka kautta ihmiset menisivät. Tai jos isossa tilassa huomataan, että siellä on jollakin huomattavia pelkoja, niin sitten voidaan suunnata tutkimuksia tarkemmin.
Mittaus täytyy tehdä läheltä, muuten hajut sekoittuvat.
DiagNOSE – from extrasensory olfactory cues to status of wellbeing -hanke toteutetaan lääketieteellisen, informaatiotieteellisen ja systeemiteknisen tutkimusryhmän ja kahden yrityksen yhteistyönä.
uutiskirje 
