Kirjailija Kalle Päätalo iskosti Suomen kansan mieliin 1960-luvun kirjasarjallaan Kuusamon, Posion, Pudasjärven ja Taivalkosken muodostavan yhdessä Koillismaan. Nimi ei kuitenkaan ollut hänen, vaan kuusamolaissyntyisen kirjailija ja lehtimies Reino Rinteen 1950-luvulla keksimä.
Kitkajärven Suonnansaaressa sata vuotta sitten syntynyt Rinne perusti vuonna 1950 Koillissanomat-lehden luomaan ja ylläpitämään alueen imagoa.
Lehdellään hän osallistui voimakkaasti Kuusamon koskisotaan ja oli merkittävä vaikuttaja koskien säilymisessä vesivoiman rakentamiselta. 1970-luvulla hän radikalisoitui ympäristönsuojelijana entisestään. Runoissaan hän piiskasi purevasti ja säälimättä ahneutta ja jatkuvan kasvun vaatimusta sekä vertasi ihmisen tulevaisuutta hirmuliskojen kohtaloon.
Degrowth-ajattelija 1970-luvulta
Reino Rinne kuoli vuonna 2002, mutta hänen runonsa tulevat nyt uudelleen. Rinteen tyttärenpoika Suonna Kononen julkaisi niistä toukokuussa harvinaisen kirjallisen äänilevyn Rinne.
Levyllä Rinteen runoja kuullaan Konosen säveltäminä lauluina sekä luettuina. Yksi lukijoista on Ylen entinen pääkuuluttaja Pentti Fagerholm, joka esitti eläkkeelle jäädessään viimeisenä mietelauseenaan Reino Rinteen runon Puolet pois, degrowth-ajattelua vuodelta 1970.
Jos malttaisimme mielemme
ja tyytyisimme hieman vähempään,
hiljentäisimme vähän vauhtia
ja silmäilisimme ympärillemme,
jos tekisimme parannuksen
säilyisi maapallo elinkelpoisena
parin seuraavan sukupolven ajan.
Jos oikein todella järkiintyisimme
maa saattaisi selviytyä ja säilyä
elinkelpoisena iäisyyteen.
Suonna Kononen on Joensuussa ilmestyvän Karjalaisen kulttuuritoimittaja ja Huojuva lato -yhtyettä johtava muusikko. Hän muistaa ukkinsa keskustelijana, joka ei väheksynyt lapsia. Sodasta talvi- ja jatkosodan veteraani ei kuitenkaan halunnut puhua.
Konosen mukaan häntä ja ukkia voi luonnehtia myös oppilaaksi ja opettajaksi. Tai Rinnettä viisaaksi intiaanipäälliköksi. Mutta oli hänessä toinenkin puoli. Taiteilijasielu katosi retkilleen pohjoiseen Suomeen ja aiheutti lähipiirilleen harmaita hiuksia, kertoo Kononen.
Kantojensa tarkistaja
Kuusamon koskien rakentamista Rinne aluksi kannatti, koska yhdisti sen muuhun Koillismaan talouden kehittämiseen.
Suonna Konosen luonnehdinnan mukaan Rinne tarkisti kantojaan. Se oli terävyyden merkki, ei takinkääntämistä. Hän havahtui koskien olevan arvokkaampia luontomatkailukohteina kuin tuottamassa muutamaa megawattia sähköä.
Alkuperäisyyden korostaminen sekä ihmisen ja luonnon elämä rinta rinnan ovat Konosen mielestä johdonmukaisia läpi Rinteen 30 kirjaa käsittävän tuotannon. Hän kävi jaakobinpainia itsensä kanssa jo sotien jälkeen siitä, että Lappi on tietön paikka, josta perusrakenteet on hävitetty, mutta mitä toisaalta menetetään teiden ja kehityksen myötä.
Linkolan tuttu, mutta ei linkolalainen
Rinne-levyn runot ovat pääosin 1970-luvulta. Niissä ei ole mitään toisaalta ja toisaalta -pohdintaa, vaan jyrkkää tykitystä ihmisen luontoa tuhoavasta toiminnasta ja tätä tukevista rakenteista.
EEC, mikähän piru se sekin oikein on?
Rahamiesten rinki. Yhtiöitten yhtiö.
Herra se on helvetti herrallakin.
Entä EEC:n takana… Itse piruko?
Rinteen synkkyyden huipentumana Kononen pitää vuonna 1977 ilmestynyttä kirjaa Hirmuliskojen aikaa. Sen jälkeisiin teoksiin löytyi henkistyneempiä elementtejä ja lohtua.
Rinteen kiivas 1970-luku tuo mieleen toisen radikaalin luonnonsuojelijan Pentti Linkolan ja he olivatkin ystäviä.
– Ero oli varmaan siinä, että Linkola näki ihmisen haittatekijänä, mutta Rinne piti ihmistä osana luontoa. Hänelle ihmisen suojelu oli luonnon suojelua ja luonnon suojelu ihmisen suojelua. Hän oli Linkolan mustuuden sijaan holistisempi näkemyksissään.
Mikä oli Reino Rinteen vaikutus Suomen luonnonsuojeluliikkeen varhaisvuosina?
– Se oli varmaankin positiivisessa esimerkissä, että Kuusamon koskisota päättyi hyvin. Se antoi voimaa Pohjois-Karjalan luonnonsuojelijoille, jotka suojelivat samalla tavalla Lieksan kosket.
– Minulla on romanttinen isoisäkuvitelma, joten minun mielessäni se jälki saattaa olla suurempi kuin jonkun toisen mielestä, mutta nähdäkseni hän on yksi suomalaisen luonnonsuojeluliikkeen ideologi puolenkymmenen muun nimen joukossa.
Rinteen vaikutus näkyy monissa Konosen lauluteksteissä. Suoraviivaisimmin hän oli ukkinsa jalanjäljillä muutama vuosi sitten edellisen yhtyeensä Folkswagenin Atomiviisut-levyllä, jota myytiin Pohjois-Karjalan uraaniliikkeen hyväksi.
Kononen myöntää vaikutteet mielellään.
– Yritän olla kirjoittamatta ihan jonninjoutavaa. Kun on kerran tällainen mahdollisuus levyttää bändin kanssa omaa musaa, niin yritän tehdä biisejä, joissa on jotain ideaa.
uutiskirje 