Millainen on Suomi öljyn jälkeen?

Öljyn ansiosta meillä on ympärivuorokautisessa käytössämme kolmisenkymmentä palvelijaa, jollaisesta sata vuotta sitten nauttivat vain ökyrikkaat.

Jos joutuisimme tekemään itse kaiken öljynkäyttöämme vastaavan työmäärän, tuntipalkkamme olisi yhden sentin. Tai tarkemmin, kuka olisikaan tuntipalkkamme maksaja?

Kun vielä 200 vuotta sitten kaikki liikkui lihas-, höyry- ja vesivoiman avulla, nykyään yli 90 prosenttia kaikesta liikkuu, kasvaa ja älyilee öljyllä.

Vuodessa maailmassa käytetään öljyä kuutiomailin verran, eli kuution, jonka jokainen sivu on 1 609 metrin pituinen. Suomen korkein kohta Halti-tunturi, häviää korkeudessaan tälle ”öljykuutiovuorelle” 285 metriä.

Globaali öljynkulutus päivää kohti on noin 90 miljoonaa 159 litran tynnyrillistä. Eli joka ainut sekunti haihtuu savuna ilmaan tuhat tynnyrillistä öljyä.

Samainen määrä on jokaisen sekunnin aikana pumpattava, jalostettava ja rahdattava tankkereilla ympäri maailmaa, jotta talouskasvu ei tyrehtyisi. Elämme globaalissa öljykierteessä.

Ongelmalliseksi tämän kulutusjuhlan tekee, että kaikessa notkeudessaan öljy on uusiutumaton luonnonvara.

Nämä öljyyn liittyvät kysymykset alkoivat askarruttaa Rauli Partasta niin syvällisesti, että pari vuotta sitten hän ryhtyi suunnittelemaan Suomi öljyn jälkeen –kirjaa, joka näkikin päivänvalon keväällä Inton kustantamana.

Partanen piti sitä ennen vuoden öljyaiheista blogia, koska aiheesta ei Suomessa juurikaan keskustella.

Puoli vuotta hän teki suunnittelutyötä ja tapasi Harri Paloheimon, jonka kanssa löi hynttyyt yhteen. Molemmilla oli kontakteja ja asiantuntemusta aiheesta. Lisäksi seuraan tuli Heikki Waris.

– Minä otin kirjoittamisesta päävastuun.

Oikeus liikkumiseen ilman omaa autoa

Kirjoittajat kritisoivat Kataisen hallituksen hyväksymää (20.3.2013) energia- ja ilmastostrategiaa siitä, että hallitus on ottamassa suuren ja hallitsemattoman riskin jättäessään strategiassaan öljyn sivurooliin, vaikka öljy on tärkein elämäntapaamme vaikuttava raaka-aine.

– Öljyn tuotantohuippua ja sen vaikutuksia ei mainita lainkaan hallituksen strategiassa, eikä sitä, mitä öljyn saatavuuden ongelmista seuraa. Halvalla tuotetun raakaöljyn osalta tuotannon huippu oli vuonna 2006. Seuraava hallitus aloittaa vuonna 2015, jolloin olemme tuotantohuipusta jo kymmenen vuotta jäljessä.

Vuoden 2005 jälkeen Suomen vuosittainen talouskasvu on ollut 1,3 prosenttia eli jaettava piirakka alkaa pienentyä.

Alkaako uusiin öljynetsintäkohteisiin sijoittaminen/investoiminen olla kannattamatonta tai epävarmaa? Hiipuuko nopeita voittoja tavoittelevien sijoittajien kiinnostus energia-alaa kohtaan?

– Nopeiden tuottojen perässä kulkevat suursijoittajat ovat vetäytyneet suurista energiahankkeista. Näinhän kävi esimerkiksi Pyhäjoen ydinvoimalalle. Yhtenä syynä tähän on eri maiden hallitusten tempoileva energiapolitiikka, joka kannattaa milloin mitäkin energiamuotoa.

Raakaöljyn laadun huonontuessa saman energiamäärän saamiseksi on louhittava tai pumpattava enemmän polttoainetta samalla kun maailmaan syntyy joka päivä 220 000 uutta energiankuluttajaa.

Partasen mukaan suuri ongelma vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämisessä on, että fossiiliset luonnonvarat on jo ”pantattu.” Ne näkyvät valtioiden taseissa ja budjeteissa sekä eläkerahastojen tulevaisuusodotuksissa. Niiden poistaminen romauttaisi yhtiöiden, valtioiden, rahastojen ja sitä kautta koko maailmantalouden.

– Globaali rahoitus romahtaa, jos päätetään esimerkiksi kivihiilivarojen jättämisestä maahan ilmansaasteiden vähentämiseksi. Yksi ongelma on myös päättäjien vähäinen tieto maapallon energiavaroista.

Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 9. elokuuta ilmestyneessä öljypaketissa Rauli Partasen ajatuksia laajemmin. Lisäksi kerrotaan Antti Salmisen ja Tere Vadénin kirjasta Energia ja kokemus. Osta näköislehti