Maasturin lava on täynnä sinisiksi maalattuja metallisia polvenkorkuisia tankkeja. Ecuadorissa avolava-auto tuo tavallisesti viikoittain kotitalouksille niiden tarvitseman kaasun vieden samalla tyhjät tankit pois. Kaasu on ecuadorilaisille halpaa, sillä valtio subventoi sen hintaa. Siksi houkutus myydä ja salakuljettaa tankkeja naapurimaihin voi nousta helppojen tienestien toivossa suureksi.
Erityisen suurta kysyntä on rajan takana pohjoisessa. Kolumbiassa sissit ja puolisotilaalliset joukot, paramilitaarit, käyttävät kaasua räjäytyksiin. Kolumbian valtiolla puolestaan on käytössään kaasua paljon järeämmät aseet vuosikymmeniä jatkuneen sisällissodan taltuttamiseksi.
FARC vain varjo entisestään
Sisällissota on vaatinut 220 000 dokumentoitua kuolonuhria.
Luentosali on täynnä opiskelijoita ja sotilasasuisia miehiä. Universidad Andina Simon Bolívar -yliopisto Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa on järjestänyt keskustelutilaisuuden naapurimaan Kolumbian rauhanneuvotteluiden alueellisista vaikutuksista.
Rauhanneuvottelut Kolumbian hallituksen ja sissijärjestö FARC:n välillä alkoivat viime vuoden syyskuussa. Oslossa ja Havannassa käydyissä neuvotteluissa ei ole vielä tapahtunut läpimurtoa, mutta silti edes jonkinlainen ratkaisu konfliktiin saattaa olla lähempänä kuin ennen.
Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos on edeltäjäänsä Álvaro Uribea myötämielisempi dialogiin samalla, kun sissiliike on vain varjo entisestään. Rauhanneuvotteluissa välittäjämaina toimivat Chile ja Venezuela.
Luentosali on tupaten täynnä, istumapaikkaa ei tahdo löytyä. Antonio Navarro tietää mistä puhuu. Hän on itse entinen sissisotilas. Aseistetun M-19-ryhmän jätettyään Navarro toimi ryhmän rauhanneuvottelijana 1980-luvulla. Rauha sissiryhmän ja valtion välillä allekirjoitettiin vuonna 1990. Sen jälkeen Navarro on toiminut senaattorina, sekä kunnallispolitiikassa Bogotán ja Nariñon kaupunginhallituksissa.
Aseellinen kapina ei enää ratkaisu
– On täysin selvää, ettei aseistetun kapinan tie enää toimi latinalaisessa Amerikassa. Se oli ratkaisu 50-, 60- ja 70-luvuilla Kuuban vallankumouksen ja Nicaraguan sandinistien viitoittamana. Mutta silloin sissiliikkeissä toimineet henkilöt ovat nyt nousseet valtaan vaalien kautta. Tupamaros- sissiliike ja José Mújica Uruguayssa, Dilma Rousseff Brasiliassa ja niin edelleen, Navarro luettelee.
– Uskon myös FARC:n ymmärtävän tämän. Viimeksi, kun rauhasta neuvoteltiin (1999–2001), sissiliike todennäköisesti vielä uskoi pääsevänsä valtaan asein. Nyt heillekin täytyy olla selvää, ettei sotilaallisin keinoin valtaa enää saavuteta. Voittamalla vaalit se voi olla mahdollista, mutta ei asein, Navarro jatkaa.
– FARC:lla oli arviolta 20 000 aseistettua taistelijaa 12–13 vuotta sitten. Nykyään heillä on tiedustelupalvelun mukaan noin 8 000, alle puolet entisestä. Sissiliikkeen ydinjohto on aina ennen pysynyt koskemattomana, mutta nyt neljä liikkeen ylimpään johtoon kuuluvaa sissiä on kuollut Kolumbian hallituksen sotilasiskuissa lyhyen ajan sisällä. Aseellisen taistelun voittaminen ei enää ole relevantti ajatus, sillä hallitus iskee niin kovilla takaisin, sanoo Navarro.
Kolumbian kansallinen historiallisen muistin keskus (Centro Nacional de Memoria Histórica, CNMH) esitti hiljattain, että maan sisällissota on vaatinut 220 000 dokumentoitua kuolonuhria. Virallisten tilastojen ulkopuolelle jäävien uhrien määrää voi vain arvailla.
Koko juttu Kolumbian tilanteesta ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 16. elokuuta. Osta näköislehti
uutiskirje 
