Venäläisfilmin Jelena (Elena, 2011) vaikuttava aloitus osoittaa käsikirjoittaja-ohjaaja Andrei Zvjagintsevin pitkien otosten taituriksi. Tiettyä pysähtyneisyyttä huokuvat tuokiokuvat ovat huoliteltuja. Mieleen tulevat italialaisklassikko Antonioni, japanilaisen kulttuuritradition kurinalaisuus ja pelkistetty runollisuus sekä intiimin kamarinäytelmän mestari Tshehov. Kirjoittaja-ohjaajan voi katsoa päivittävän viime mainitun perinnettä fiksusti uusimpaan Moskovan aikaan.
Zvjagintsev luo mietityllä kerronnallaan aiemmista töistään Paluu (2003) ja Karkotus (2007) tuttua voimallista kestoa. Repliikit ovat vähäsanaisia, dialogimaratonit loistavat poissaolollaan, kuvat puhuvat omaa vivahteikasta kieltään.
Nadezhda Markina tekee hiljaista sisäistä voimaa huokuvan roolityön nimihenkilönä. Entinen sairaanhoitaja on uusissa naimisissa itseään vanhemman varakkaan miehen (Andrei Smirnov) kanssa. Mies on tarkka rahoistaan, mikä aiheuttaa kitkaa puolisoiden välillä. Asia on kytketty näppärästi nykyvenäläiseen arkeen.
Tiivistunnelmainen psykologinen jännitysdraama vakuuttaa ennen muuta eleettömyydellään. Yksinkertaisista aineksista on luotu vivahteikas ja harkituin siirroin etenevä juonikuvio.
Venäläisfilmissä on jotain ilmeisen todistusvoimaista, mitä tulee maan henkiseen ilmapiiriin ja sosiaalista ilmastoa synkentävään korruptioon.
Jelena. Yle Teema keskiviikkona klo 22.00.
uutiskirje 
