Eurokriisissä on eletty hiljaiseloa jo useita kuukausia. Koko asia olisi saattanut monilta unohtua ellei pääministeri Jyrki Katainen olisi mennyt Financial Timesissa möläyttämään Suomen valmiutta uusiin tukipaketteihin. Kukaan ei ole sellaisten tarpeesta edes vihjannut, joten Kataisen lausunto on käsittämätön.
Taloustiedot euroalueelta ovat viime aikoina olleet sen verran toiveikkaita, että pahin saattaa todellakin olla ohi.
Koska kyseessä ei ole viimeiseksi jäävä kapitalismin kriisi, tarvitaan joka tapauksessa perusteellinen tutkimus siitä, mikä tässä kriisissä meni vikaan opiksi seuraavia varten.
Islannissa BKT kasvaa, työttömyys on alle 5 prosenttia ja maa maksaa velkojaan etuajassa.
Hyvän pohjan arvioinnille antaa tällä viikolla Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous & Yhteiskunta -lehdessä ilmestynyt professori Matti Tuomalan analyysi, joka ensinnäkin kumoaa kriisiin liittyneitä sitkeitä myyttejä, toiseksi esittää selväpiirteisen näkemyksen tapausten kulusta ja kolmanneksi osoittaa, miten tarkoitushakuisesti tutkimusta kriiseissä hyödynnetään.
Kuten Tuomala osoittaa, tärkeätä on huomata, ettei kyseessä ollut mikään julkisen, vaan yksityisen sektorin velkakriisi. Julkisen sektorin velkasuhde laski euroalueella vuoteen 2007, jolloin yksityisen sektorin velkaantuminen pakotti julkisen nostamaan omaansa muun muassa pankkien pelastamiseksi.
Kriisi ei myöskään syntynyt kriisimaiden liian anteliaasta sosiaaliturvasta. Taustalla oli euron valuvikojen lisäksi Kiinan talouden voimakas kasvu, joka lisäsi saksalaisten investointituotteiden vientiä Kiinaan. Kiinan halpojen kulutustavaroiden tuonti puolestaan syrjäytti nykyisten kriisimaiden omaa teollisuutta. Saksa oli lisääntyneillä vientituloillaan synnyttämässä kiinteistökuplaa esimerkiksi Espanjassa ja talouden kiristystoimia tarvittiin saksalaisten pankkien suojelemiseksi.
Hyvän vertailukohdan EU:n komission ja Kansainvälisen valuuttarahaston kuripolitiikalle tarjoaa Islanti, joka kieltäytyi tarjotuista lääkkeistä. Myös islantilaisille opetettiin leikkausten palauttavan sijoittajien luottamuksen saarivaltakuntaan, mutta 93 prosenttia islantilaisista ei kansanäänestyksessä näihin lupauksiin uskonut.
EU:n komission tavalla kriisiä hoidettaessa eteläisen Euroopan maat ovat juuttuneet taantumaan ja jättityöttömyyteen. Kodittomuus on lisääntynyt ja tartuntataudit leviävät.
Leikkauksista ja pankkiirien pelastamisesta kieltäytyneessä Islannissa BKT kasvaa, työttömyys on alle 5 prosenttia ja maa maksaa velkojaan etuajassa.
Miksi Euroopassa ja erityisesti kriisimaiden tukipaketeissa omaksuttiin kiristyspolitiikka? Matti Tuomalan mukaan tämä on kysymys, joka odottaa edelleen vastausta. Toivottavasti vastauksia alkaa löytyä viimeistään ensi vuonna käytävien eurovaalien yhteydessä.
Se on kuitenkin Kataisen kunniaksi sanottava, että hän on tukipakettiensa kanssa johdonmukainen. Hän oli valtiovarainministerinä hyväksymässä ensimmäisen vakuudettoman Kreikka-paketin, josta nykyiset ongelmat juontuvat. Toinen tie olisi ollut aloittaa kriisimaiden velkojen leikkaamisesta.
uutiskirje 