Työsopimusneuvotteluissa ollaan loppusuoralla, ainakin jos tavoitteena on keskitetty työmarkkinasopimus. Määräaika kuluu umpeen perjantaina.
Jotta alkusyksystä työmarkkinaosapuolten kesken neuvoteltu kasvu- ja työllisyyssopimus tulee hyväksytyksi, niin se edellyttää kattavaa joukkoa eri alojen sopimuksia. Määräaika lähenee ja neuvottelutuloksia syntyy tasaista vauhtia. Joillakin aloilla saattaa tosin käydä niin, että sopimuksen syntymiseen tarvitaan kaikki tunnit ennen määräaikaa.
Ilmeiseltä näyttää tässä vaiheessa, että kattava määrä sopimuksia on perjantaina illansuussa kasassa. Katseet ovat kohdistettu nyt ennen muuta puunjalostusteollisuuteen ja kuljetusalaan. Metsäpuolella työnantajapuoli jarruttaa pitämällä esillä muun muassa työajan pidentämistä.
Sopimuksen ulkopuolelle on jäämässä muun muassa rakennusala, mutta se ei rakennelmaa kaada. Rakennusliitto ilmoitti jo hyvissä ajoin, ettei se ole mukana, vaan käy neuvottelut liiton jäsenistön esille nostamien tavoitteiden pohjalta. Rakentajille 20 euron korotus kuukausipalkkaan ei riitä.
Jos laaja työmarkkinasopimus perjantaina syntyy, ja työntekijät ja toimihenkilöt sitoutuvat työrauhaan ja maltillisiin korotuksiin, niin sen jälkeen pitäisi vaientua työnantajapuolen valitus.
Kun työntekijät ovat suostuneet äärimaltillisiin palkankorotuksiin, nyt on työnantajienkin vuoro osoittaa, että nekin ovat olleet tosissaan puhuessaan maltillisten sopimusten työllisyyttä ja kilpailukykyä – mitä se sitten onkin – lisäävistä vaikutuksista.
Talouden nousu ei Suomessa ole palkoista kiinni. Suomi on tuoreen kansainvälisen vertailututkimuksen mukaan edelleen kilpailukykyinen maa, peräti kolmen kärjessä edellä vain Tanska ja Singapore. Esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa palkat nousevat uusien sopimusten myötä nyt selvästi enemmän kuin Suomessa. Eikö Suomi saa siitäkin lisää kilpailuetua maailman markkinoilla?
uutiskirje 
