Sekä keskusta että perussuomalaiset esittelivät tiistaina omat ”varjobudjettinsa”, vaikka keskusta ei ehdotusnippuaan ihan sellaiseksi halunnut kutsuakaan.
Molempien oppositiopuolueiden vaihtoehdot lähtevät liikkeelle pitkälti samoista lähtökohdista kuin hallituksen budjettiesityskin.
Opposition keinot ovat vanhoja tuttuja eikä joukosta löydy juuri uusia oivalluksia. Kummatkin puolueet saavat – totta kai – omat ehdotuksensa plussalle eli valtio saisi lisätuloja. Keskusta ynnää ehdotustensa plussaksi noin 250 miljoonaa euroa ja perussuomalaiset 80 miljoonaa euroa. Kun valtion ensi vuoden budjetin loppusumma on noin 54 000 miljoonaa euroa, niin muutokset ovat lopultakin aika marginaalisia.
Kumpikin oppositiopuolue esittää myös omat lisäys- ja leikkauslistansa, jotka osaltaan kertovat puolueiden arvomaailmasta. Niiden perimmäinen tarkoitus on pitkälti poliittinen ja oman kannattajakunnan tyytyväisenä pitäminen.
Esimerkiksi perussuomalaisten leikkauslista on tuttua luettavaa: kehitysapu, maahanmuuton kulut, Kreikan tuet, puoluetuet…
Keskustalla on taas oma ehdotuksena pitkän aikavälin rakenneuudistuspaketiksi ja mukana ovat ennenkin esillä olleet vaatimukset eläkeiän nostosta ja kotikuntamallista.
Perussuomalaisten esitys alentaa arvolisäveroa voi sinänsä tuntua oikeudenmukaiselta samoin kuin lisäverojen vaatiminen hyvin ansaitseville. Jo esittäessään puolue tosin tietää, ettei niiden toteuttaminen ole realismia, ellei samalla puututa laajemmin budjetin kokonaisuuteen.