– Muistan olleeni 11-vuotias, kun kesäloman aikana tein vapaaehtoishommia Greenpeacen Suomen toimistolle. Toimistohommia, koska eihän silloin ollut mitään vapaaehtoisryhmiä, saati sen ikäisille, Mai Kivelä muistelee.
Lukion jälkeen Kivelä alkoi opiskella kansalaistoimintaa ja tutustua eri järjestöihin. Oli Attacin kokouksissa, järjestämässä mielenosoituksia Irakin sodan sytyttyä ja valtaamassa taloja. Tämän jälkeen Greenpeace kutsui jälleen. Mistä hänen rakkautensa juuri tähän järjestöön kumpuaa?
– Jo silloin viehätti suoran toiminnan lähtökohta. Se vetosi voimakkaasti idealistiseen nuoreen.
Kivelä on istunut Sini Saarelan kanssa tien varrella muutamia viikkoja seuraamassa Venäjän puoleisessa Karjalassa laittomia hakkuita ja kuljetuksia.
– Suomalaiset puufirmat ostivat laittomasti hakattua puuta Venäjältä, ja sitä piti päästä dokumentoimaan. Miltä alueilta puuta tuodaan ja mihin tehtaisiin viedään. Ihan konkreettisesti istuttiin siellä metsätien varressa ja seurattiin tukkirekkoja rajalle. Ja rajan toisella puolella samoin.
Puolue vaikuttamisen areenana
Vasemmistoliiton jäsen Mai Kivelä on ollut viime vuodesta.
– Sanoisin, että vasemmistoliiton jäsenyys ei enää pelota kuten nuorena. Silloin kun liityin Vasemmistonuoriin yhdeksän vuotta sitten, tärkeä pointti oli, ettei automaattisesti samalla liittynyt puolueeseen, koska se olisi tuntunut liian epäilyttävältä.
– Minulla on ehkä ollut aika anarkistinen asenne vaikka en ole ollutkaan anarkisti. Onhan vasemmistoliiton sisälläkin tapahtunut yleisesti hyvää kehitystä viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka tämä nykyinen hallitustyöskentely on tietysti rankkaa. Näen puolueen taas yhtenä uutena areenana, jota kautta voi vaikuttaa.
Kaduilla ja kabineteissa
Nykyinen työantajansa Vasemmistonuoret on Kivelästä “huippujärjestö”.
– Samaan aikaan mielenkiintoista ja riittävän haastavaa. Saa niin paljon motivaatiota, kun tekee työtä ihmisten kanssa jotka ovat lämminhenkisiä, mutta silti skarppeja ja haluavat yhdessä ajaa muutosta.
Vasemmistonuoret poliittiselta agendaltaan ja toimintatavoiltaan vastaa pitkälti Kivelän ajatusmaailmaa.
– Vaikka olemme poliittinen nuorisojärjestö, teemme omista lähtökohdista omia kampanjoita. Haluan itse painottaa monipuolisia toimintatapoja ja sloganiamme “kaduilla ja kabineteissa”. Mielestäni tämä on oikeasti hyvä strategia.
Ei punaista ilman vihreää
Mai Kivelä painottaa, että nyt on rakennettava vahvaa punavihreää liikettä, joka haastaa samaan aikaan hegemonisessa asemassa olevaa uusliberalistista talouspolitiikkaa sekä konservatiivi- ja nationalistioikeistoa.
– Tärkeää on ymmärtää, että ympäristökysymyksiä ei voida ratkaista ilman vasemmistolaista talous- ja yhteiskunta-analyysia, eikä myöskään vasemmistolaista politiikkaa voi tehdä ilman, että olemme ratkomassa ympäristöongelmia. Koska mitään ei jää jäljelle, jos emme ota ympäristökriisejä tosissamme.
Enemmän Mai Kivelän ajatuksia perjantaina 15.11. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Osta näköislehti
Mai Kivelä
Syntynyt 20. 12. 1982Vasemmistonuorten pääsihteeriTyöskennellyt mm.
Greenpeace-ympäristö-järjestössäYhteisöpedagogiMaster of Arts (Environment and Development)Harrastaa kiipeilyä, luke-mista, salilla käyntiä ja hyviä sarjoja kuten Breaking Bad.
uutiskirje 
