Tampereen taidemuseo esittelee ensi vuoden helmikuun alkuun saakka laajasti naivistista taidetta. Suomen Gallupin kokoelmista kootussa Kesän kaipuu –näyttelyssä on lähes 200 teosta. Esillä on itseoikeutetusti kotimaisten alan etevimpien taitelijoiden Alice Kairan, Nikolai Lehdon, Pirkko Lepistön ja Martti Innasen teoksia.
Näyttelyn kiinnostavuutta lisää Suomessa harvoin nähtyjen ulkomaisten teosten esittely. Mukana on Katja Medvedevan, Nikolai Almanovin, Tatjana Elenokin ja Marit Björnegrenin töitä, jotka avaavat uusia, kiinnostavia näkökulmia ja vivahteita perinteiseen naivismiin.
Sadun, kuten naivistisen taiteenkin voisi määritellä tosielämän illuusioksi yhdistettynä epätodellisen maailman ihmeeseen. Kun järki ja viekkaus sijoittaa myyttiin juonia, myytin voimat lakkaavat olemasta voittamattomia. Satu on myytin voimista saavutetun voiton perinne.
Ei totta, mutta ei satuakaan
Franz Kafka halusi kirjoittaa satuja dialektikoille ottamalla myyttiset aiheet käsittelyynsä ja sijoittamalla niihin pieniä ansoja. Hän halusi osoittaa, että myös riittämättömät, jopa lapselliset keinot voivat edesauttaa pelastumista. Niin tekevät myös naivistisen tyylisuunnan taitelijat houkuttelemalla vapauttavan naurun myötä pois arjen ankeudesta.
Kafkalle tarinat ja musiikki olivat eräänlainen välimaailma arjen ja unen välissä. Sadun ja tarinoiden maailmaan uppoutuminen muistuttaa poikaa, joka lähti kotoaan oppiakseen pelkäämään.
Naivistinen taide kuvaa usein arjen ja unen välistä maailmaa. Kuvat eivät ole aivan totta, mutta eivät ne ole pelkkää satuakaan.
Naivisteja yhdistää voimakas tarinoiden kertomisen halu. He napsivat aiheitaan oman elämänsä ja ympäristönsä pienistä arjen sattumuksista ja tapahtumista. Parhaimmillaan teokset ulottavat aihepiirinsä fantasian taikapiiriin, sirkukseen ja uniin, eläinten usein toimiessa faabeleina.
Tiukkaa kannanottoa
Tarinat, huumori ja lempeä elämänmyönteisyys kuuluvat taidesuuntauksen perushyveisiin niin humoristisissa henkilökuvissa kuin maalaisidylleissä kukkaniittyineen ja kesämökkeineen.
Mutta, kyllä naivistiset taiteilijat – toisin harvemmin – ottavat myös yhteiskunnallisesti kantaa pilapiirrosmaisesti.
Esimerkiksi Aini Haatajan teos Maa katoaa vuodelta 1993 kuvaa dramaattisesti maaseudun katoamista, kun pellot kääritään rullalle kuin räsymatot. Maaseudun seesteisiä mansikkapaikkoja ja lehminiittyjä kuvaavat teokset kommentoivat kadonnutta aikaa. Maaseudun rappio, talonpoikaiston ja perinteisen maatalouden katoaminen on dramaattisimpia muutoksia, mitä ihmiskunnan kulttuurihistoriassa on tapahtunut.
Naivististen teosten aiheet lystikkäine tarinoineen kommentoivat lapsen katseen ja kuvaamistyylin mukaisesti, häpeilemättömän suorasukaisesti, optimistisesti ja humoristisesti maailmanmenoa ja ihmiseloa.
Hyvä naivistinen taide usuttaa katsojan nauramaan myös itselleen, köllähtämään kukkaniitylle ja näkemään tämän loputtoman kujanjuoksumme mielettömyyden.
Suuria esikuvia
Naivistisen taiteen tekeminen perustuu myös kuvaamataitoon. Kuitenkin taiteilijat tietoisesti asettautuvat kouluttamattomien tekijöiden tasolle ilmaisussaan kuten maailman kuuluisimpien naivistien, taidesuuntauksen kantaisän Henri Rousseaun tai vaikkapa Pablo Picasson, Marc Chagallin ja Paul Kleen upea taide osoittaa. Heidän sekä monien muiden alan etevimpien edustajien kuvasto ja tyyli heijastelevat useissa taidemuseon taitelijoidenkin töissä.
Kunnianhimoisia ja taitavia naivismin edustajia ei pidä sekoittaa itseoppineiden ITE-taitelijoiden sinänsä virkistävään joukkoon. Moni naivisteista on saanut kuvataidekoulutusta, vaikka itseoppineitakin mestareita alalta löytyy.
Harmittavia ryppyjä
Tampereen taidemuseon näyttely saa kaikessa hauskuudessaan ja ajatuksia ravistelevassa runsaudessaan myös harmin rypyt otsalle.
Näyttely on luvattoman huolimattomasti toteutettu ja ripustettu. Teoksia ei ole numeroitu, eikä taitelijoiden ja taidesuuntausten esittelyjä löydy. Näyttelystä ei ole vaivauduttu tekemään katalogia, ja kolmeen kerrokseen ripustetussa runsaudensarvessa on vain yksi vaatimaton huoneentaulu näyttelyn sisällöstä.
Tältä osin näyttely ei toteuta taidemuseon esittelevää ja teoksia taustoittavaa, sivistävää tehtävää, jonka elämyksellisyyden lisäksi pitäisi kuulua näyttelyvieraiden itsestään selviin bonuksiin.
Kesän kaipuu – Matka naivismin maailmaan 2. 2. 2014 saakka Tampereen taidemuseo.