Vanajan vankilan apulaisjohtaja Marjatta Kurri ja vartija Tuula Kemppi esittelevät Vanajan osastolla naisvangeille tekemäänsä kuvakertomusta osaston päiväjärjestyksestä.
– Jos meillä ei olisi yhteistä kieltä, ymmärtäisittekö kuvista, mitä milloinkin tehdään? Tarvitaanko kuvia lisää? Kurri kysyy osallistujilta.
Kuusi naisvankia, jotka edustavat kuutta eri kansallisuutta ja äidinkieltä, osallistuvat Luetaan yhdessä -verkoston Vanajan vankilaryhmän kokoontumiseen.
Ohjaajat panevat vaivihkaa merkille, että yksi osallistujista, Monica, puuttuu.
Siinä missä verkoston muissa kokoontumisissa osallistuminen ryhmään on vapaaehtoista, täällä se kuuluu rangaistusajan suunnitelmaan.
– Tähtäämme vapautumisen jälkeiseen aikaan. Tavoitteena on suomen kielellä asioiminen arkitilanteissa, Kurri kertoo.
Kielitaidottomat äidit mukaan
Luetaan yhdessä -verkoston vapaaehtoiset suomalaiset opettavat maahanmuuttajanaisille suomea. Verkostossa naisia kotoutetaan suomen kieltä kartuttamalla. Näin naiset oppivat pärjäämään myös kodin ulkopuolella. Ryhmiä on kaikkiaan 75 Raaseporista Vaasaan. Ryhmät toimivat asukastalojen ja kirjastojen tiloissa.
– Tavoitteena on saada helposti yhteiskunnan ulkopuolelle jäävät kielitaidottomat maahanmuuttajanaiset mukaan. Siksi ryhmät kokoontuvat useimmiten päivisin, verkoston koordinaattori Henna-Maija Syrjälä kertoo.
Pienten lasten äideille on myös mahdollisuus antaa kotiopetusta.
Kaverit tulkkaavat
Marjatta Kurri oli vetänyt Hämeenlinnassa maahanmuuttajaryhmää jo jonkin aikaa.
– Kysyin sitten, voisinko aloittaa täällä vankilassa samanlaisen ryhmän, Kurri kertoo.
Nyt, puolentoista vuoden toiminnan kokemuksella, ryhmää vedetään osallistujien ehdoilla. Ohjaajat puhuvat suomea, mutta englannilla autetaan, jos tarvitaan. Ryhmäläiset tulkkaavat toisilleen, jos sana ei aukea suomeksi eikä englanniksi.
Opetustilanne on vaativa, sillä ryhmän jäsenten kielitaito vaihtelee hyvin paljon, samoin pohjakoulutus.
Vietnamista kotoisin oleva Ti tiedustelee sanojen siili ja silli eroa. Espanjankieliselle Marialle tulkataan sanoja osallistujien kielitaidon mukaan, sillä hän ymmärtää vain espanjaa.
– Maria ei osannut aluksi yhtään suomea, mutta nyt hän puhuu jo lauseita, Kemppi hämmästelee.
Uusi tulokas, afrikkalainen Martha, kaipaa tulkkausta englanniksi.
Sen sijaan Ellen puhuu englannin lisäksi suomea ja hieman ranskaa. Hän on asunut Suomessa jo 23 vuotta, suorittanut täällä merkonomin tutkinnon ja läpäissyt kielitutkinnon Suomen kansalaisuutta hakiessaan.
– Opiskelen sellissä ja kirjoitan päiväkirjaa suomeksi. Tuula tarkistaa kieliopin, Ellen selvittää.
Monica saapuu pahasti myöhästyneenä ryhmään. Hän kertoo urheilleensa kuntosalissa.
– Monica vapautuu kuukauden sisällä. Siksi motivaatiota opiskeluun ei taida enää riittää, ohjaajat tuumaavat.
Arjen sanastoa
Kempin ja Kurrin ohjenuorana on vangeille tärkeistä asioista puhuminen sekä suomalaiseen kulttuuriin tutustuttaminen.
– Olemme muun muassa leiponeet, laulaneet ja käyneet kaupassa, Kurri luettelee.
Kauppareissua varten ryhmässä tehtiin ostoslista, tulkittiin hintalappuja ja selvitettiin tuoteselosteita.
– Ruokasanaston yhteydessä puhuimme myös uskonnoista ja niiden ruokarajoitteista, Kemppi tarkentaa.
Ryhmään osallistujien nimet on muutettu.
uutiskirje 
