Kirjailija Olavi Paavolainen matkusti 1930-luvun lopulla Saksaan, Etelä-Amerikkaan ja Neuvostoliittoon ymmärtääkseen ”mitä maailmassa nykyisin oikein tapahtuu”. Matkat tapahtuivat tilanteessa, jossa vapaamieliseltä 1920-luvulta periytynyt modernismi ja seuraavaa vuosikymmentä määrittänyt totalitarismi kohtasivat.
Turun yliopistossa väittelevän Ville Laamasen tutkimus tuo uutta tietoa tähän asti huonosti tunnetusta Neuvostoliiton-vierailusta kesällä 1939. Uudet arkistolöydöt ovat mahdollistaneet matkan yksityiskohtaisen käsittelyn. Samalla väitös antaa uutta tietoa Neuvostoliiton kulttuuridiplomatiasta Stalinin vainojen 1936–1938 jälkeen.
Paavolainen vieraili Hitlerin Saksassa vuonna 1936 ja yritti sen jälkeen saada viisumia Neuvostoliittoon.
– Vasta suosittelijaksi ryhtyneen Hella Wuolijoen suhteet sisäministeriö NKVD:n salaiseen poliisiin ja kulttuuriyhteistyöorganisaatio VOKS:iin avasivat ovet, Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineessa väittelevä Ville Laamanen kertoo.
Poikkeuksellinen tapaus
Neuvostoliitossa tiedettiin Paavolaisen ei-kommunistinen tausta eikä takeita positiivisesta matkakirjasta ollut. Silti hänelle järjestettiin kustannuksia säästämättä lähes kolme kuukautta kestänyt vierailu, joka muistutti kansainvälisten kuuluisuuksien kuten André Giden ja Lion Feuchtwangerin matkoista edellisinä vuosina. Vierailua hoidettiin VOKS:in johtotasolla.
Paavolaisen edelliset ulkomaanmatkat ja niihin perustuvat kulttuurikriittiset kirjat Kolmannen Valtakunnan vieraana (1936), Lähtö ja loitsu (1937) ja Risti ja hakaristi (1938) ovat kiinnostaneet suurta yleisöä ja tutkijoita jo vuosikymmenten ajan. Neuvostoliitto-teoksen oli tarkoitus täydentää sarja, mutta se jäi toisen maailmansodan jalkoihin eikä koskaan valmistunut.
– Uudet arkistolöydöt Venäjältä ovat mahdollistaneet matkan yksityiskohtaisen käsittelyn, mikä antaa uutta tietoa myös Neuvostoliiton kulttuuridiplomatiasta Stalinin vainojen 1936–1938 jälkeen. Nykyinen käsitys on, että kulttuuriälymystöä kaltoin kohdelleiden puhdistusten jälkeen Neuvostoliitto sulkeutui ja kirjailijavierailut käytännössä lopetettiin. Vaikka lisätutkimusta tarvitaan, jo nyt on selvää, että Paavolaisen vierailu oli kansainvälisestikin poikkeuksellinen tapaus, Laamanen sanoo.
Tavoitteena kokonaistulkinta 1930-luvusta
Paavolainen tavoitteli kokonaistulkintaa 1930-luvun kulttuurista ja politiikasta. Hän yritti ymmärtää, mitä maailmassa tapahtuu, kun vapaamielistä 1920-lukua seurasi seuraavan vuosikymmenen totalitarismi kohtasivat.
Paavolaisen havainnointi- ja työskentelytapaa Laamanen nimittää kulttuuriseksi katsomiseksi.
– Metodi sopi kirjailijalle, joka laati politiikan yläpuolelle kohoavaa esitystä oman aikansa polttavimmista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Vaikka kolmekymmenluvun Eurooppaa jakoivat ennennäkemättömän selvät ideologiset rintamalinjat, Paavolaisen ei tarvinnut valita puoltaan. Hän välitti vaikutelmiaan ja hyödynsi lukeneisuuttaan tavalla, joka teki kirjoista myyntimenestyksiä, kertoo Laamanen.
Kokonaisarvio jäi kuitenkin kesken, koska Neuvostoliitto-kirja ei toteutunut.
– Säilynyt arkistoaineisto osoittaa, että suomalaisvieraalle esiteltiin tieteen, tekniikan ja kulttuurin suurvalta. Samalla hän kuitenkin näki yhtenä harvoista ulkomaalaisista, kuinka Stalinin vainot olivat vaikuttaneet uuden neuvostokulttuurin etujoukkoihin. Samoin kuin Saksassa kolme vuotta aiemmin, Paavolainen huomasi, ettei yksilöllisyytensä ja kriittisyytensä säilyttäville intellektuelleille enää ollut sijaa kommunistisessa massayhteiskunnassa.
Ville Laamasen väitöskirja Suuri levottomuus. Olavi Paavolaisen kulttuurinen katse ja matkat 1936–1939 tarkastetaan Turun yliopistossa lauantaina 1. helmikuuta kello 12.
Asiaan palataan tarkemmin Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
lehti 