Ministeri Paavo Arhinmäki näkee niin työväen kirjallisuuden kuin koko työväen kulttuurin käsitteen olevan elävä ja muuttuva.
Arhinmäki puhui maanantaina Jyväskylän Talvi -tapahtuman kirjallisuustilaisuudessa Työväenkirjallisuus ja mitä sen jälkeen? Avauspuheessaan ministeri pohti muun muassa, ketkä edustavat nyky-Suomessa työväestöä ja ketkä ovat työväenkirjailijoita.
– Päästäkseen työläiskirjailijan kategoriaan 1960-luvulla, kirjailijan oli vietettävä vähintäänkin lapsuutensa työläisolosuhteissa ja tunnistettava näin oma luokka-asemansa.
Nykyajan työväestöä ovat perinteiset tehdasduunarit, mutta yhtä lailla palvelualoilla ja hoito- ja hoiva-aloilla työskentelevät, akateemiset pätkätyöläiset, pienyrittäjät, maahanmuuttajat ja erilaiset vähemmistöt.
– Aito työläiskirjailija oli kriittinen ja luokkatietoinen. Aito työläiskirjailija myös pyrki työllään ja toiminnallaan aktiivisesti muuttamaan maailmaa, Arhinmäki kuvaili.
Pienyrittäjätkin ovat työväestöä
Paavo Arhinmäen mielestä työläisen ja sitä kautta koko työväenkirjallisuuden ja -kulttuurin käsitteet ovat muutoksessa.
– Nykyajan työväestöä ovat perinteiset tehdasduunarit, mutta yhtä lailla palvelualoilla ja hoito- ja hoiva-aloilla työskentelevät, akateemiset pätkätyöläiset, pienyrittäjät, maahanmuuttajat ja erilaiset vähemmistöt.
Työväenluokka on Arhinmäen mukaan entistä laajempi, mutta ei yhtä selvärajainen kuin aikaisemmin.
– Innoittaako se kirjailijoita luomaan tämän päivän työväenkirjallisuutta? Onko meillä prekariaatin kirjallisuutta?
Kirjastot ovat korvaamattomia
Kulttuuriministeri muistutti, että Suomessa myös työväestö lukee paljon.
– Verrattuna moniin muihin Euroopan maihin, Suomessa lukeminen on ollut suosittua koulutustasosta riippumatta. Suomalainen hieno kirjastolaitos on taannut sen, että laadukasta kirjallisuutta on ollut meillä kaikkien saatavilla.
– Kirjasto on merkinnyt Toivo Pekkaselle, Väinö Linnalle ja monelle muulle vaatimattomista oloista lähteneelle kirjailijalle korvaamatonta reittiä hyvän kirjallisuuden, tiedon ja erilaisten maailmankatsomusten lähteille.
Ministeri Arhinmäen mukaan yleinen kirjasto turvaa maksuttomana perus- ja lähipalveluna nämä mahdollisuudet myös tänä päivänä. Suomen jokaisella kunnalla on velvollisuus järjestää asukkailleen kirjastopalvelut.
– Kaikille yhtäläinen pääsy monipuolisiin ja moniäänisiin aineistoihin tekee mahdolliseksi uusien kriittisten kirjailijoiden synnyn, kutsuttiinpa näitä kirjailijoita millä nimellä tahansa.
uutiskirje 
