Ukrainan kriisissä osa jännitteistä on viikon aikana purkautunut, mutta uusia on tullut tilalle. Kriisiin on yritetty etsiä neuvotteluratkaisua, mutta asiat eivät ole edenneet.
Kriisi kärjistyi jälleen, kun Krimin alueparlamentti ilmoitti kannattavansa yksimielisesti alueen liittämistä Venäjään. Krim aikoo järjestää kansanäänestyksen alueen asemasta nopealla aikataululla, jo sunnuntaina 16. maaliskuuta. Vaihtoehtona äänestyksessä on joko pysyminen Ukrainassa tai liittyminen Venäjään. Parlamentti pyysi jo Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia käynnistämään liittymisprosessin.
Tämän päätöksen takana on ilmiselvästi itse Putin, joka haluaa kiirehtiä haluamaansa ratkaisua nyt, kun keskusteluja Krimin asemasta ja Ukrainan kriisin ratkaisemisesta ollaan käynnistelemässä. Kansanäänestyksen demokraattisuuden voi asettaa kyseenalaiseksi tilanteessa, jossa Venäjän armeija on miehittänyt suvereenin Ukrainan yhden osan eli Krimin niemimaan.
Miehittäjä harjoittaa voimapolitiikkaa.
Miehittäjä harjoittaa voimapolitiikkaa. Se on osaltaan myös Venäjän sisäpolitiikkaa ja Putin on samalla nostanut arvovaltaansa venäläisten silmissä. Jännitys ehti alkuviikosta lientyä hieman, mutta uudet Krimin parlamentin päätökset toivat siihen takapakkia. Kriisissä eletään hankalaa vaihetta, sillä alkutilanteeseen palaamiseen Venäjä ei suostu ja toisaalta ukrainalaisten tahtoa ei saa sivuuttaa ratkaisuja etsittäessä.
Myös markkinavoimat ovat astuneet peliin, vaikka niillä ei olekaan omaa tuolia neuvottelupöydässä. Jo alkuviikosta huomattiin, että markkinat reagoivat voimakkaasti niiden kannalta kielteiseen kehitykseen. Kun sodan uhka leijui ilmassa, Venäjän pörssi ja ruplan arvo sukelsivat, mikä olisi saattanut kohta vaikuttaa myös Putinin suosioon. Käyrät olisivat saattaneet jyrkentyä, ellei Putin olisi pitänyt tuolloin maltilliseksi tulkittua puhetta, joka myös käynnisti tunnusteluneuvottelut.
Venäjän talous ei ole kovin kestävällä pohjalla ja se on riippuvainen Euroopan unionista ja ennen muuta sen mahtimaa Saksasta. Riippuvuus on molemminpuolista, mikä näkyy myös Saksan tyynnyttelevistä reaktioista. Kumpikin osapuoli kärsisi esimerkiksi taloudellisista pakotteista.
Helposti pakotteet kolahtaisivat niitä vaativien omaan nilkkaan. Pakotteet on kuitenkin syytä pitää työkalupakissa, jos neuvottelut syystä tai toisesta päättyvät umpikujaan. Venäjä on joka tapauksessa EU:n tärkein kauppakumppani heti Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen. Muun muassa kolmannes EU:n öljystä ja kaasusta tulee Venäjältä.
Neuvottelujen tie on monimutkaistuneessa tilanteessa kivinen, sillä Venäjä ei edes kelpuuta tarjottua Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjiä sovittelijaksi ja jatkaa itse viitoittamallaan tiellä.
uutiskirje 
