Demokratiaa on laajennettava ja syvennettävä

Eurovaaliehdokkaat 2014

Kriittisenä yhteiskuntatieteilijänä Heikki Patomäki on aina ollut mukana kehittelemässä vaihtoehtoja vallitseville kehityskuluille. Kun Paavo Arhinmäki pyysi häntä eduskuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2011, Patomäki ensin kieltäytyi.

– Pian päädyin samaan johtopäätökseen kuin eräs esikuvani, radikaalidemokraattinen yhteiskuntateoreetikko Roberto Mangabeira Unger, joka joskus totesi tehneensä ’filosofien klassisen virheen olettaessaan, että joku muu voisi tehdä käytännön työn puolestasi’.

Patomäki lähti ehdolle, liittyi vasemmistoliittoon ja on sillä tiellä edelleen.

– Puoluetoiminta voi olla ristiriidassa tieteentekijän roolin kanssa, jos se rajoittaa ajatuksen vapautta, mutta lähtökohtani on aina ollut vahva filosofinen eetos.

Demokratian edellytykset

Patomäen huolena on, että Euroopan tulevaisuus jää suurten monikansallisten yhtiöiden, pankkien sekä heidän asiantuntijoidensa ja konsulttiensa haltuun. Miten demokratiaa voidaan konkreettisesti lisätä?

– Se edellyttää, että perussopimukset avattaisiin. Parlamentin asemaa on vahvistettava, se tarkoittaa kahta asiaa. Komissio asetetaan suoraan tili- ja vastuuvelvollisuuteen parlamentille. Toiseksi parlamentille itselleen ja kansalaisille on saatava lakialoiteoikeus.

Lissabonin sopimuksen mukaan miljoona allekirjoitusta seitsemässä maassa kerännyt kansalaisaloite voi toimia ikään kuin suosituksena komissiolle, mutta varsinainen lakialoite se ei edelleenkään ole.

Patomäen mukaan myös tällä hetkellä todella voimakas lobbaus pitäisi saada kontrolliin. Demokratia on kuitenkin sidoksissa myös poliittiseen talouteen.

– Demokratiaa ei voi ajatella vain instituutioina. Se edellyttää myös materiaalista tasaveroisuutta, reilua mahdollisuutta ja edellytyksiä osallistua. Se puolestaan edellyttää investointeja, tasaista tulonjakoa ja tasavertaista koulutusta.

Patomäen mukaan on iso ongelma, että vasemmiston talouspoliittinen linja on haussa.

– Periaatteessa on linjauksia, mutta toiminta pelkistyy hallituspoliittiseen linjaan, että riittää, jos kaikkein huonoimmassa asemassa olevien asemaa saadaan parannettua edes hivenen.

Euro ei ole itsetarkoitus

– Koko EMU:n rakentamisen projekti oli ongelmallinen ja Suomelle olisi varmaankin ollut järkevää jättäytyä ulkopuolelle. Mutta nyt kun tämä rahaunioni on, niin se vaatii valtiollisia instituutioita säätelemään itseään. Ajatus että vapaat sisämarkkinat siihen kykenisivät, on mieletön.

Käytännössä säätely tarkoittaa myös verotusta. Patomäki suosisi myös yhteistä eurooppalaista työttömyysvakuutusjärjestelmää vakautusmekanismina. Se vaatisi keskuspankkirahoitusta, mutta sillä olisi myös välittömiä fiskaalisia vaikutuksia.

– Maailmantalous joka tapauksessa yhteen kietoutunut. Jos taloutta yrittää saada demokraattiseen kontrolliin, niin euroa on lyhytnäköistä hajottaa.

Eurossa pysyminen ei kuitenkaan ole Patomäelle itsetarkoituksellista ja hajottaminenkin yksi mahdollinen kehityssuunta.

– Voin nähdä sellaisenkin tilanteen, että niin jouduttaisiin tekemään. Teollisuuden arvonlisäyksestä on hävinnyt huomattava osa, USA:n dollari on korkeassa kurssissa, maailmantaloudessa on lama.

Lisäksi suhdannevaihtelut näkyvät Suomessa selvemmin kuin monessa muussa maassa.

– Jos ajaudutaan deflaatiokierteeseen, se voi olla viisainta. Mutta se olisi maailmahistoriallista takapakkia.

Pankit yhä vastuuvapaita

Pankkikriisin hoidosta Patomäki ei juuri kehuja jakele.

– Sille voi antaa korkeintaan tyydyttävän arvosanan, jos sitäkään. Parasta on vasemmiston ajama sijoittajavastuu. Pankkien vastuu on silti jäämässä pieneksi, veronmaksajien ja julkisen sektorin suureksi.

Patomäen mukaan velkojen uudelleenjärjestelyyn olisi pitänyt ryhtyä heti, kun globaali rahoitusmarkkinakriisi kääntyi eurokriisiksi.

– Niin olisi vältetty ketjureaktio, jossa monta maata kriisiytyy yhtä aikaa. Maalle kerrallaan olisi voinut hyvin nopeasti neuvotella paljon nykyistä paremman diilin.

Käytössä pitäisi Patomäen mukaan olla velkasovittelumekanismi, jonka piiriin pääsisi automaattisesti sitä pyytämällä. Asiaa kävisi läpi puolueeton istuin.

– Kolmannen maailman velkaliike pitkään ajanut tällaista. Vähän yli kymmenen vuotta sitten joitakin askelia tähän suuntaan oltiin ottamassa Aasian kriisin jälkimainingeissa ennen rahoitusmarkkinabuumia, joka johti suureen kriisiin.

Torakkaideat on helppo myydä

– Toinen on tietenkin talouspolitiikkapuoli. Jos halutaan rahoitusta tukemaan jotain, joka on vaikeuksissa, ei ole järkeä ajaa samaan aikaan velanmaksukykyä huonontavaa talouskuuria.

Patomäen mukaan on järjetöntä koota lainapaketti kohtuullisella korolla, mutta pakottaa saaja sitä vastaan ajamaan leikkaus-, yksityistämis-, ja säästökuuria, joka pitää huolen takaisinmaksukyvyn tuhoutumisesta.

– Nämä ovat krugmanilaisittan näitä torakkaideoita, jotka aina jostain ryömivät esiin, vähän zombiekapitalismin hengessä. Ne on kuitenkin helppo lyödä läpi, koska ne vastaavat helppoa arkiajattelua ja perustuvat metaforiin.

Yksi käytetyimpiä metaforia on, että valtio toimisi kuten kotitalous.

–Toistellaan, että esimerkiksi Kreikka on kuin persoona, joka on elänyt varojensa yli. Sille on oltava kovana ja sen pitää säästää. Valtion rooli taloudessa kuitenkin aivan toinen. Kaikki, mitä valtio tekee, vaikuttaa koko talouden kehitykseen.

Veroparatiisivirrat verotuksen alle

Mitä tulee harmaaseen talouteen, keskeistä sen torjunnassa on Patomäen mukaan huomioida offshore-systeemit maissa, jotka periaatteessa eivät ole veroparatiiseja.

– Thatcher ja Reagan tekivät New Yorkiin ja Lontooseen sellaiset, normaalin lainsäädännön ulkopuolella toimivat. Sitten on tämä koko veroparatiisikuvio, pienet valtiot ja maidensisäiset erikoisalueet, joihin ei normaalia avoimuutta, rekisteröintiä ja verotusta sovelleta.

Globalisoitunut maailma ja elektroniikan kehitys ovat mahdollistaneet, että summa, joka vastaa noin puolta maailman bruttokansantuotteesta, on parkkeerattu veroparatiiseihin. Hallintarekisterit ovat osa laillisuuden ja laittomuuden rajamailla toimimista.

– Yksi tapa puuttua tähän olisi maakohtainen kirjanpito, joka estää siirtohinnoittelua. Kaikkein suurin yksittäinen mahdollisuus on kuitenkin verottaa varojen siirtoa veroparatiiseihin ja takaisin. Edes EU:n sisällä, jos ei globaalisti.

Patomäki korostaa, että EU:n omalla lainsäädännöllä on täysin mahdollista lopettaa veroparatiisit Euroopasta.

– Kysymys on enemmän poliittisen tahdon puutteesta.

Euroopanlaajuinen minimipalkka

– Lähtökohtani on, että kaikilla pitää olla mahdollisuus asettua asumaan mihin haluaa, se on kosmopoliittinen kansalaisoikeus. Käytäntö on kuitenkin otettava huomioon, ettei synny kohtuuttomia tilanteita tai kuvioita.

Sellaisia olisivat esimerkiksi erilaiset konfliktit. Patomäen mukaan tämäkin kysymys on pitkälti talouspoliittinen.

– Kun on korkealla oleva työttömyys, pelkästään virallisissa tilastoissa Euroopassa on 26 miljoonaa työtöntä, siirtolaisuus lisääntyy ja asenteet kärjistyvät. Rajoitteita pitää kuitenkin olla niin vähän kuin mahdollista.

Se tarkoittaa, että esimerkiksi EU:n sisällä ei ollenkaan.

– Mutta muualle en heti olisi viisumioikeuksia poistamassa.

Työntekijöiden oikeuksia euroopanlaajuisesti Patomäki lähtisi parantamaan esimerkiksi minimipalkalla.

– Se voisi olla esimerkiksi 60 prosenttia kunkin maan keskipalkasta, muttei missään kuitenkaan tietyn rajan alle. Minimipalkka esimerkiksi Romaniassa on 250 ja Luxemburgissa 1700 euroa, pitäisi sitä yhdenmukaistaakin.

Työllisyys tuo neuvottelunvaraa

Myös ammattiliittojen asemaa pitäisi vahvistaa.

– Että pääsevät rohkeammin sanelemaan ja vaikuttamaan. Koko joustoturvasysteemi, mitä nyt on ajettu, niin sehän on käytännössä tarkoittanut työehtojen huonontamista.

Patomäen mukaan työntekijäosapuolen vahvistamisessa työllisyys on yksi avain.

– Mitä enemmän työttömyyttä, sitä enemmän langat ovat työnantajan käsissä. Michał Kalecki on epäillyt, ettei kapitalismissa koskaan hyväksytä täystyöllisyyttä.

Kalecki oli puolalainen taloustieteilijä. Hän oli Keynesin edeltäjä ja ajatuksiltaan hyvin samansuuntainen, mutta radikaalimpi.

– Toinen on, että liitot toimisivat enemmän poikkikansallisesti. Euroopan ammattiliittojen yhteistyöjärjestö ETUC:ssa on 14 ihmistä töissä, ylikansallisen järjestäytymisen aste on ihan olematon. Pelikenttä on ihan liikaa auki monikansallisille yhtiöille.

Patomäen mukaan ylikansalliselle kapitalismille voi laittaa kampoihin vain maailmanlaajuisesti järjestäytynyt ay-liike. Siinä voisi ottaa mallia vastapuolelta.

– Monikansallisissa yrityksissä ihmisiä koulutetaan kosmopoliittiseen kulttuuriin, niillä on kulttuurista pääomaa liikkua. Kaikki maailman ammattiliitot, liittykää yhteen!

”En ole mikään federalisti”

Myös EU:n roolia maailmassa olisi Patomäen mukaan syytä miettiä uudelleen.

– Ei ole järkevää eikä toivottavaa rakentaa sotilaallista suurvaltaa. YK:n turvallisuusneuvostosta voisi heittää Britannian ja Ranskan pois ja laittaa unionin tilalle. Euroopasta ydinaseeton vyöhyke!

– Liittovaltioidea on ongelmallinen, koska monet uudistukset on toteutettava globaalisti, eikä pelkästään unionissa. EU voi kuitenkin olla tapa toteuttaa joitain asioita, joita ei voi toteuttaa globaalisti. En ole mikään federalisti, en halua eurooppalaista kansakuntaa.

Esimerkiksi ilmastoa koskevissa uudistuksissa EU voisi olla aloitteellinen, joskaan sen nykyisetkään ilmastotavoitteet eivät Patomäen mukaan ole missään tapauksessa riittävät.

– Se johtuu päästökauppaluonteesta. Taantuman tullen päästöoikeuksia laskettiin liikkeelle, yrityksillä ei ole kannustimia vähentää päästöjä, kun niitä voi melkein ilmaiseksi ostaa.

Ilmakehäkin on yksityistetty

– Toinen isompi näkökohta on, että käytännössä päästökauppa tarkoittaa, että maailman ilmakehä on yksityistetty. Päästökauppa toimii analogisesti yksityistämisen kanssa, samalla logiikalla kuin Chicagon poikien talousteoriat.

Se logiikka ei Patomäen mielestä toimi.

– Ensinnäkin ilmakehä ei ole kenenkään oma, vaan kaikkien yhteinen. Sen pilaamisesta pitäisi olla sanktio, ja vero on paljon parempi tapa ajatella kuin kauppajärjestelmä.

Päästökaupalle pitäisikin kehittää jokin vaihtoehtoinen järjestelmä.

– Jos EU haluaa olla aloitteellinen tai etujoukoissa, niin se lähtee ajamaan globaalia kasvihuonepäästöveroa. Se on aivan mahdollinen, jos toteutetaan niin, ettei kaikkien tarvitse olla alusta asti mukana.

– Voisimme yhdessä perustaa tällaisia ja kutsua muut liittymään mukaan, siinä voisi olla jokin kannustin. Lisäksi voisi ottaa käyttöön hiili tai kasvihuonepäästötullit. Se tosin voi johtaa siihen että WTO:n periaatteita on rukattava.

Mitä terveisiä Patomäki lopuksi lähettäisi äänestäjille?

– Haluaisin äänestäjien oppivan näkemään yhteydet oman arkielämänsä ja näiden suurempien kuvioiden välillä ja äänestävän vasemmistolaisen muutoksen puolesta. Passiivisuus, pessimismi ja kyynisyys hyödyttävät vain niitä, jotka haluavat tilanteen jatkuvan nykyisen kaltaisena. Äänestäkää, osallistukaa, vaikuttakaa!